Jason Robinson 🐍 🍻 🚴 (@jaywink.jasonrobinson.me.ap.brid.gy)

Miten ekonomistit pettivät planeetan Ilmaston lämpenemisen kriittinen 1,5 asteen raja ylittyi. _Miten talous saadaan nousuun?_ Massasukupuutto etenee. _Suomen luottoluokitus laski tasolle AA._ Elokuussa Etelä-Euroopassa 40 asteen helteitä. _Velkakello tikittää._ Kahdeksan kuollut ja useita kadoksissa tulvissa Kiinan ja Nepalin rajalla. _Kilpailukyky heikkeni verrokkimaihin nähden._ Ekonomisti **Anni Marttista** , 33, haastatellaan säännöllisesti mediassa talousaiheista. Samalla kun hän vastailee kysymyksiin päivänpolttavista talousaiheista, päässä pyörii ajatus: he kysyvät vääriä kysymyksiä. Maapallo kärventyy ja naiset uupuvat palkattoman hoivataakan alle, mutta talouskeskustelu junnaa vanhoilla urillaan. Marttinen on kritisoinut asiaa julkisesti viime vuosina. ”Se on ehkä saanut toimittajat vähän pelästymään”, hän sanoo. Muutkin ovat pelästyneet. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja **Aki Kangasharju** kirjoitti kaksi vuotta sitten ilmestyneessä _Talouden ilmestyskirja_ -teoksessaan, että Marttisen ja muiden ”toisinajattelijoiden” saama näkyvyys on vaarallista. Marttinen vaatii, että talouspolitiikassa tulee ottaa huomioon empatia, planeetan luonnonvarat, muunlajiset eläimet, sukupuolten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Mitä vaarallista siinä on? Uuden sukupolven taloustieteilijä Marttinen on julkisesti kyseenalaistanut valtavirtaisen eli niin sanotun uusklassisen taloustieteen perusoletuksia, jota opetetaan lähes kaikissa yliopistoissa. Sen sijaan hän kannattaa ekologisen ja feministisen taloustieteen näkemyksiä. Se ei miellytä kaikkia. Hän on myös värikäs persoona, joka on saavuttanut sosiaalisessa mediassa suuren suosion. Marttinen on työskennellyt kovan talousvallan ytimessä Suomen Pankissa, valtionvarainministeriössä, Euroopan keskuspankissa, SAK:ssa sekä sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Soste ry:n pääekonomistina. Parhaillaan hän työskentelee ammattijärjestö Tehyn ekonomistina. Viime vuonna ilmestynyt kirja _Hattaratalous_ (S&S) kertoo taloustieteestä kansantajuisesti, ja nyt tekeillä on ekologisen taloustieteen väitöskirja, jossa hän esittää vaihtoehtoja nykyiselle, kestämättömälle talouspolitiikalle. ## **Vanhat talousviisaat ovat väärässä** ”Olin lapsena hyvin utelias ja kriittinen vallitsevia sääntöjä kohtaan. Vaadin perusteluja asioille, joita ei saanut tehdä, enkä ottanut mitään annettuna.” Eurokriisi kurjisti Etelä-Euroopan maita 2000-luvun lopulla, kun Anni Marttinen oli lukiolainen. Aktiivinen opiskelija oli mukana Euroopan nuorten parlamentissa, jossa kiinnostui talousaiheista. ”Pohdin jo silloin, miten tällainen järjestelmä on syntynyt, jossa pelastetaan pankkeja, mutta ihmisiltä menee kodit.” Etenkin Kreikka oli pahassa velkakriisissä, jonka korjaamiseksi kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio ja euromaat laittoivat Kreikalle tiukan talouskuripaketin, joka pakotti sen leikkaamaan rajusti julkista talouttaan. Se aiheutti tavallisille ihmisille ahdinkoa ja hätää. Lukiossa Marttinen piinasi opettajaa kysymyksillään niin, että tämä sanoi, ettei hänellä ole aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin. ”Tuli sellainen olo, että pitää hakea opiskelemaan taloustiedettä.” Hän lähti opiskelemaan kauppatieteitä Tampereen yliopistoon, mutta ei sielläkään ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin. ”Edelleen jäi auki, miten tasa-arvo ja ympäristöasiat huomioidaan taloustieteessä ja minkä takia me pohditaan vain kasvua, alijäämää ja kestävyysvajetta.” Hän kyseenalaisti makrotalousmallit, joita siellä opetettiin. Ne analysoivat ja pyrkivät ennustamaan suuria talousilmiöitä kuten talouskasvua, inflaatiota, työttömyyttä ja kokonaistuotantoa (siinä missä mikrotalous tutkii yksittäisten toimijoiden, kuten yritysten ja kotitalouksien, päätöksiä). Vanhat, käytössä olleet makrotalousmallit pettivät maailman, koska ne eivät pystyneet millään tavalla ennustamaan finanssikriisiä, Marttinen sanoo. Hän halusi kritisoida niitä, mutta yliopistolla käskettiin ensin opettelemaan ne yksityiskohtia myöten. ”Mulle sanottiin, että tohtorintutkinnossa voit sitten kyseenalaistaa.” Hän opetteli ne, mutta omaksui samalla puolivahingossa alalla vallitsevan ihmiskuvan. ”Olin vakuuttunut siitä, että jokainen, joka ei menesty elämässään on laiska. Hyvinvointipalvelut pitäisi kaikki yksityistää. Palkka perustuu vain ja ainoastaan meriittiin ja osaamiseen. Ei ole naisen euroa. Ei ole rakenteellista rasismia. Laiskat valittavat. Ilmastonmuutos on luonnollinen ulkoisvaikutus välttämättömästä talouskasvusta. Talouskasvu tuottaa pelkkää hyvinvointia. Yritykset ovat yhteiskuntamme kulmakivi. Globalisaatio helpottaa köyhiä”, Marttinen kuvailee kirjassaan. Hän suuntasi kovana pidetylle rahoitusalalle. ”Rahis on kauppakorkeakoulujen kovin ala ja kaikkein miehisin”, Marttinen kuvailee rahoituksen oppiainetta. Ylipäätään naiset jättävät taloustieteen opinnot useammin kesken, kun taas niin sanotut ”rahisjäärät” hakeutuvat sijoitusalalle ja vaativiin tehtäviin. ”Solahdin äijäkulttuuriin hyvin”, Marttinen sanoo. Kovaäänisyys ja rohkeus tilan ottamiseen auttoivat uralla eteen päin. ”En tosin pidä hyvänä, että näitä piirteitä ruokitaan tällä alalla.” Vanhat epäilykset kuitenkin palasivat, kun hän tapasi feministisiä talousajattelijoita valtionvarainministeriössä työskennellessään. **Hanna Ylöstalon** ja**Anna Elomäen** kohtaaminen palautti kriittiset linssit hänen silmilleen. Myös MeToo-liike oli noussut. Vanhemmat rahisäijät olivat yrittäneet lähennellä nuorta naiskollegaansa, ja kokemukset jäivät vaivaamaan häntä. MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen. Talouden perustuksissa oli valuvikoja, feministit väittivät. ## **Sielu ja kolonialismi on pyyhitty pois** ”Älä pelästy, mutta seuraavaksi täytyy esittää yksi kaava. Y(t) = K(t)^αH(t)^β(A(t)L(t))^(1–α–β) Perinteisessä mallissa ei siis huomioida luonnon resursseja tai palkatonta hoivaa, joka on ’työvoiman’ eli ihmisten kasvattamisen taustalla. Niille ei löydy kaavasta omaa suuretta”, Marttinen kirjoittaa kirjassaan _Hattaratalous_. Yllä esitetty uusklassisen taloustieteen malli kuvaa, miten tuotanto (joka merkitään kirjaimella Y) kasvaa tietyllä ajanhetkellä (t). Se huomioi inhimillisen pääoman (joka merkitään kirjaimella H), pääoman kasvun (K), työvoiman (L) ja teknologian kehityksen (A). Luonnon resurssit puuttuvat. Ikään kuin talous kasvaisi omassa sfäärissään, vailla kytköksiä planeetan luonnonvaroihin. Myöskään palkatonta, naisten tekemän hoivatyön osuutta ei oteta huomioon. Pitäisi ottaa, Marttinen vaatii. ”Esimerkiksi markkinoiden kyky tasata tuloeroja on aika huono. Ja ympäristöstä puhuttaessa: jos me annetaan pelkästään markkinoiden hoitaa se, niin maapallo tuhoutuu.” Uusklassisen taloustieteen myötä maailmalle on myyty ajatuksia talousjärjestelmästä, mikä on osaltaan johtanut ympäristöhätätilaan. Ympäristön, luonnon tai muunlajisten eläinten arvoa ei nähdä, jos niitä ei voi mitata rahassa. Metsässä kasvavalla puulla ei ole arvoa ennen kuin se on kaadettu ja siitä on maksettu mottihinta. Eläimillä on arvo silloin, kun ne kasvatetaan ruoaksi, Marttinen sanoo. ”Juuri eilen luin artikkelin, missä eräs tutkija sanoi, että taloustieteessä on pyyhitty sielu pois. Se herätti jälleen näkemään, miten mekaanisena taloustiede nähdään.” Vammattomat, valkoiset ja koulutetuista perheistä kotoisin olevat miehet, noin tärkeimpiä ominaisuuksia mainitaksemme, ovat yhteiskunnassa etulyöntiasemassa, Marttinen muistuttaa. ”Valtavirtataloustieteessä kuitenkin ajatellaan, että kaikilla on samat lähtökohdat.” Myöskään kansantaloudet eivät lähde samalta viivalta. Eurooppalaiset valtiot vaurastuivat ja kehittyivät aikanaan siksi, että ne riistivät siirtomaiden ihmisiä ja luonnonvaroja. Marttinen siteeraa kirjassaan karibialaisen historioitsija **Eric Williamsin** analyysiä, jonka mukaan ”orjuus oli moottori, joka vauhditti Euroopan nousua globaaliin taloudelliseen dominointiin”. Uuskolonialismi jatkaa siirtomaa-ajan perinnettä maailmankaupassa, jossa rikkaat valtiot rikastuvat ja globaalin etelän maat pysyvät riippuvuuden tilassa. Mutta onko hänen esittämänsä vaihtoehto realismia tässä maailmantilanteessa? ”Kyllä. Olin kesälomalla ISEE-Degrowth konferenssissa Oslossa, jossa oli paikalla paljon ympäristötaloustieteilijöitä. Tämä koulukunta on jopa nouseva trendi eurooppalaisissa isoissa yliopistoissa, mutta Suomessa vastaanotto on ollut nihkeämpi.” ## **Sotemenot ovat hyvä investointi** Koska vanhan maailman mittarit ovat rikki, tarvitaan uusia. Jo vuosikymmenten ajan kriitikot ovat esittäneet, että bruttokansantuotteen mittaaminen on yksipuolinen keino. Se ei ota huomioon ihmisten hyvinvointia eikä planetaarisia rajoja, Marttinen sanoo. ”Ihmisten hyvinvointi on lähtenyt Suomessa laskuun siitä lähtien kun bruttokansantuote on kasvanut kahdeksankymmentäluvulta alkaen, juuri silloin kun ollaan lähdetty avaamaan markkinoita.” Marttinen tekee LUT-yliopistolle tohtorinväitöskirjaa. Sille oli kuitenkin vaikeaa löytää ohjaajaa, sillä aihe poikkesi valtavirrasta niin paljon. Marttinen on ollut SISU-tutkimushankkeessa kehittämässä uutta, ekologista makrotalousmallia nimeltä Fingreen. Väitöskirjassaan hän vertaa tätä mallia valtionvarainministeriön käyttämään malliin. Epäseksikkäältä kuulostava termi, ohjausmalli, on Marttisen intohimon aihe ja ratkaisuehdotus nykyiseen ahdinkoon. Mallin avulla voidaan arvioida talouspäätösten ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Se painottaa kohtuusratkaisuja, vihreää siirtymää ja ihmisten hyvinvointia. Jos se otettaisiin mukaan kaikkeen päätöksentekoon, se ohjaisi hallitusohjelmia, valtionvarainministeriön analyysejä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa. Järein suunnittelutyökalu on valtion budjetti. Ohjausmalli pitää viedä sinnekin. ”Kysymys kuuluu, miten me voitaisiin valtion budjettisuunnittelussa jo etukäteen ennakoida sitä, että emme tekisi päätöksiä, jotka haittaavat meidän ympäristöä ja luontoa.” MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen. Sosiaali- ja terveyspalvelumenot eivät ole valtiontalouden kuluerä. Sen sijaan ne ovat investointi kansalaisiin, kuuluu hyvinvointitalouden kannattajien keskeinen teesi. OECD on arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot ovat yksi tekijä työttömyyteen ja sen pitkittymiseen. Siksi Suomen pitäisi sijoittaa rahaa ihmisten terveyteen ja työkykyyn. Myös koulutukseen tulee investoida, sillä vain sitä kautta Suomi voi olla kilpailukykyinen maa. Lisäksi valtion pitää kaikin keinoin torjua ilmastonmuutosta ja suojella luontoa. Ne ovat panostuksia ihmisten hyvinvointiin, sillä luonnon rappeutuminen heikentää ihmisten terveyttä. Harvaan asutussa Suomessa monien vähävaraisten on kuitenkin pakko ajaa töihin vanhoilla, epäekologisilla autoilla, jotka syövät bensiiniä, jonka hinta vain nousee ilmastotoimien vuoksi samaa tahtia ärsytyskäyrän kanssa. Onko vihreä siirtymä epäreilu osalle suomalaisista? ”Tätä mietitään meidän alalla paljon. Miten kaikille ihmisille voidaan turvata peruspalvelut? Ja että kestävän siirtymän muutos ei voi syrjiä tiettyjä ihmisryhmiä.” Muutosten aiheuttamia kuluja voidaan kuitenkin subventoida vaikkapa maaseudulla asuville. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia? ”Tämä on realismia. Hyvinvointitalouden malli on tänä päivänäkin realismia Kanadassa, Islannissa, Skotlannissa ja Walesissa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa”, Marttinen sanoo rauhallisesti. Suuri muutos on jo kivunnut Suomessakin korkeisiin yhteiskunnallisiin pöytiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut strategiassaan edistävänsä hyvinvointitaloutta. Suomessa hyvinvointitalouden kansallista toimeenpanoa tukee Kansallinen hyvinvointitalouden toimintaohjelma 2023–2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen projekti, joka keskittyy hyvinvointitalouteen, suositti viime vuonna loppuraportissaan, että malli tulee ottaa käyttöön hallitusohjelmien suunnittelussa. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia Suomessa? ## **Trumpilainen Suomi** Valtionvarainministeri **Riikka Purra** on sanonut, että empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi. ”Empatia on olennaista ihmisten välillä, mutta että yksittäisiä poliittisia päätöksiä tehtäisiin empatia edellä. On epärehellistä edes kuvitella niin”, Purra sanoi thatcherilaisittain _Helsingin Sanomille._**Margaret Thatcher** oli 1980-luvulla Britannian pääministeri, joka tunnettiin kovista julkisen talouden leikkauksistaan. Marttisen mukaan vaikeaa talousjargonia viljellään tarkoituksella ja päätöksiä perustellaan välttämättömyyksinä, jotta kansalaiset putoaisivat kärryiltä. ”Sillä pystytään helposti sumuttamaan kansalaisia.” Valtion korkea velkaantumisaste oli hallituspuolueiden lempihuolenaihe hallituskauden alussa. Sen taittamiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, hallituspuolueet perustelivat ja leikkasivat tavallisilta ihmisiltä. Todellisuudessa valtionvelka on kasvanut ja kansainvälinen luottoluokitus tippunut. Samaan aikaan varakkaille tehtiin veronalennuksia, minkä lisäksi ilmastotoimet takkuavat. Purran mukaan myös ilmastolakia voidaan tarvittaessa rikkoa, koska taloustilanne on mitä on. Purra toistelee, että vaihtoehtoja ei ole. ”Aina on vaihtoehtoja”, Marttinen toteaa. ”Tästä tullaan veropoliittisiin kysymyksiin.” Tärkeintä olisi saada tuloja valtiolle. Yksi keino on listaamattomien (eli pörssin ulkopuolisten) osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen, toinen olisi varallisuusvero. Muitakin ehdotuksia on vino pino. Maaperä ei ole kuitenkaan otollinen tällä hetkellä, Marttinen myöntää. Hänen mukaansa Suomi on menossa ”**Trumpin** suuntaan”, koska kansalaisille väitetään yhtä, mutta tehdään toista. ”On vaikea enää pysyä kärryillä tämän hallituksen toimien kanssa. Sitä on vaikea enää ottaa vakavasti.” **Anni Marttinen** Taloustieteilijä, syntynyt vuonna 1992 Asuu Espoossa, perheessä puoliso ja lapsi. Harrastaa choreo class -tanssia, maalausta ja juoksua. Lempiajattelija taloustieteilijä **Kate Raworth**. ###### **Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.** anni marttinen, ekologia, hyvinvointi, kestävyys, Talous, taloustiede ## Näitä kannattaisi mitata Hyvän elämän edellytyksiä pitää mitata eri tavalla kuin nyt. THL ehdottaa, että hyvinvointitalouden uudeksi indikaattoriksi otetaan sosiaalinen kestävyys. Sen osa-alueita ovat muun muassa kansalaisten yksinäisyys, elämäntyytyväisyys, köyhyys, luottamus toisiin ihmisiin, koulutus ja tulojen jakautuminen. Myös bruttokansantuotetta mitattaisiin edelleen. Ekologisista mittareista tulee ottaa huomioon ilmastonmuutos, energian kulutus, luonnon monimuotoisuus, materiaalinen jalanjälki ja vesistöjen tila. Uusien mittareiden avulla saadaan tilastotietoa, joka pitää huomioida päätöksenteossa. Lähde: THL: _Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi_ -projektin loppuraportti (2024). * 24.9.2025 * Kirjoittanut Kukka-Maria Ahokas * Kuvat Nauska https://voima.fi/artikkeli/2025/miten-ekonomistit-pettivat-planeetan/