Werner Herzog on kirjoittanut kirjan Hirō Onodasta joka piileskeli 30 vuotta Filippiinien Lubangsaarella jatkaen omaa sotaansa 29 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Onoda antautui maaliskuussa 1974. Samana vuonna ilmestyi Henrik Tikkasen kirja Unohdettu sotilas

Festareilta ostamani Peter Baggen Neat sruff-lehdet vuodelta 1989 ilahduttivat suuresti jahka sain pakotettua itseni lukemaan ne. Tekstiä on paljon ja Baggen tyylittely lyö yli koko ajan ja on groteskia. Mutta! Miesten ja naisten väliset suhteet ja muu ihmisenä olemisen vaikeus kuvautuu näissä ihan

Hämeenlinnan toinen, huonompi, divari lopettaa. Täällä oli muutama vuosi sitten kolmaskin. Kävin siellä kysymässä Ahmed Ahne-albumeja. Myyjä soitti puolihädissään miehelleen huutaen: onko meillä Ahmed Ahnaa. Ahmed Ahnaa onko meillä? Ahmed Ahna…

Kehitin suomalaisen sarjakuvakustantamisen laatukaavion: Pystyjana on laadusta välittäminen ja vaakajana osaaminen. Neliön muotoisen kaavion osat ovat Osaa ja välittää Osaa muttei välitä Välittää muttei osaa Ei välitä eikä osaa Tähän voi sit alkaa merkkailemaan suomalaisia sarjakuvakustantajia.

Kiitos Petteri Tikkanen. Kolme pokkaria Mustanaamion hyvää piirtäjää.

Sattumanvaraisia ruutukokonaisuuksia. Naamio - Lee Falk ja Ray Moore (kippari kalle 11/1953)

Vaikea sanoa miten hyvin on kestänyt sisällön osalta aikaa, mutta 50-luvulla julkaistut sarjakuvat näyttäytyvät usein eräänlaisena kulta-aikana. Formaatit olivat usein ovelia. Kuten Kilroy! Sarjakuvaa tuli paljon lehtinä ja liuskoina, mutta Kilroy onkin vaaka-A5, jossa upeat kannet ja 8 sivua.

Joskus oli aika jolloin Keltaisen kirjaston kirjojen ulkoasut olivat parasta kuviteltavissa olevaa. Se aika on menneisyydessä, ilmeisesti jo kaukaisessa.

Piirsin Rakkautta & anarkiaa-filmifestivaalille seksihuulet 90-luvulla. Nyt Hans Nissenin seksihuulet ovat palanneet. On hupparia, suklaata, kahvikuppia.

Ankaran determinismin ilo itselleni on siinä että oli mimmoista tahansa minä hetkenä tahansa niin se on silti aina se kaikkein paras mitä kulloisillakin spekseillä on itselle sillä hetkellä tarjolla. Kiitollisena ja hyvillä mielin herään jokaiseen uuteen päivään.

Esiinnyn Hagelbergin uutuusalbumissa Vajoava Ateneum 2 nimellä Jens Snørsvik. Tarina on nimien osalta muuteltu anekdootti siitä kun menin hakemaan Alpha-lehteen tulevan sarjakuvan originaaleja tekijältä joka leveili kultaisilla kynillään ja esitteli videotaan naiskollegasta johon oli salaa ihastunut

Lucky Luke lukevien kerhossa on tänään vertailtu eri yksilöitä Piikkilankoja preerialla-albumin ensipainoksen värien osalta. Näyttäisi siltä että kaikista puuttuu yksi painoväri (cyan) useilta sivuilta. Väri seilaa läpi albumin vaihdellen intensiivisyydessään ja ajoittain kadoten kokonaan.

R-kioskin täti hihkaisi perään että osta poika pippelipullaa! En ostanut koska en syö pullaa, mutta mietin että joku innovoinnin riemuvoitto leivonnaisessa johon on saatu ängättyä molemmat sukupuolielimet. Vähän kyllä alkoi toi vehnänen himottamaan. Vaniljatahnat ammuttu siihen keskelle.

Lucky Lukea lukevien kerhossa on nyt pohdiskeltu kuumeisesti kuvioita Luken kenkien pohjissa ja nehän ovat siis kulumisesta tulleet reiät. Tätä kuvaa kun tarkastelee niin siinä on vähän elementtejä ja ne elementit on piirretty lennokkaasti muutamalla viivalla. Huomio kiinnittyy kengänpohjiin. ‪

Ruutu jossa Lucky Luke lukee lakia

Henrik Tikkasen länkkärikansi ja toinen tuntematon mutta aika UG.

Ylen jutusta on jo tovi mutta edelleen tulee yhteydenottoja päivittäin ihmisiltä jotka ovat samassa tilanteessa. Olen mielessäni syyttänyt oikeistohallitusta tästä, mutta minulle kirjoittaneiden joukossa on myös taiteilijoita jotka ovat samassa putkessa pidemmällä.

Palsa

Ryntäys Oklahomaan päättyy siihen mistä Scorsesen Killers of the Flower Moon alkaa.

Harmillista tosiaankin tuollainen että ei saa ihminen rauhassa virnistellä anniskeluliikkeessä!

Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun annan Egmontin tietokonelatojalle kiitosta typografisesta osaamista: ihan on kelvollisesti ladottu otsikko (alla). Varsinainen muu sarjis sitten niin ja näin, mutta otsikko on kelvollinen. Yllä alkuperäinen käsin tehty vuodelta 1973.

Tulevaisuuden haaveeni

Posti toi muutoksenhakulautakunnan päätöksen joka noudattelee TE-toimiston lausuntoa että olen ollut täyspäiväinen taiteilija ja yrittäjä 16-vuotiaasta lähtien. Täten kaikki työttömyysetuudet peritään takaisin. Tilanteessa jossa minulla ei ole ollut tukia tai juurikaan mitään tuloja vuoteen.

Nerouden hinta on usein köyhyys, yksinäisyys ja mielen järkkyminen. En omasta neroudestani tiedä mutta muut palikat on kohdillaan. Suosittelen Olivia Laingin Yksinäisten kaupunkia. Tuskin olen yksin tämän suositukseni kanssa. Hieno kokoelma kiinnostavia taiteilijoita ja pohdintaa heistä.

Lucky Lukea lukevien kerhossa ihailemme tänään Daltonin muori-albumin ristipisto-otsikkoa kuinka tarkkaan ja saumattomasti on tekstaaja sen onnistunut kuvaan kirjailemaan vuonna 1973. Ihan eri luokkaa kuin nykyisen julkaisijan luokattomat ja lukemista vaikeuttavat ladonnat.

Lucky Lukea lukevien kerhossa pääsin tänään albumiin Serenadi neljälle Daltonille. Tämä oli nyt lukuputkessa ensimmäinen 5/5. Ääneennauratti useita kertoja.

5 vuotta sitten koitin lähteä opiskelemaan leipuriksi. Kuvassa muistiinpanoja tunnilta. Nyt koulun penkillä jälleen, tällä kertaa kulttuurituottajan opinnot aluillaan.

Turun sarjakuvakauppaan oli tullut sortimentti Sigaretten-sarjan luonnoskirjoja. Itseäni kiinnosti eniten José Muñoz. Poislukien muutamat muotokuvat naisista ja vaikka on Alack Sinner kannessa, kirja on pitkälti piirroksia maisemista. Välillä aika abstraktejakin tutkielmia.

En tiedä miksi, mutta nauratti tämä kirjojen yhdennäköisyys. ”Se on se Sinuhe myyny ihan hulluna, elokuvankin tehty. Voisitko nopeesti maalata vähän silleen samanlaisen Björn Landström-kannen, hommalla olisi kiire ja tolleen…”

Lucky Lukea lukevien kerho kokoontuu ja pohditaan albumien julkaisujärjestystä Suomessa. Muistelin että Jukka Kemppinen olisi kirjoittanut aiheesta blogissaan, mutta muistin väärin. Kirjoitus on silti kiinnostava ja valaisee 70-luvun sarjakuvakustantamisen realiteetteja.

Yhdessä ihan kaikkein ensimmäisistä Lucky Luke -tarinoista Lukella on kaksoisolento Mad Jim. Sarjan lopussa Mad Jim ja Luke ottavat toisistaan mittaa saluunassa ja ampuvat yhtä aikaa. Seuraavassa ruudussa toinen heistä tulee yksin ulos. Mistä voimme tietää että se oli juuri Lucky Luke?

Taas mennään. Maksumuurin takana. Pitää itsekin kirjastoon mennä lukemaan.

Astetta mystisempi kansi taas. Haamukäsi kuristaa puolialastonta naista. Koitan kuvitella tätä lehtipisteeseen.

Luen Kattimattia joka päivä ja mitään en näistä ymmärrä. Vaikea käsittää miten tämä ilmestyy lehdessä päivittäin.

Suomalaisen sarjakuvakustantamisen kompastuskivi on siinä että jotta saadaan kirja tekijältä lukijalle, välissä on ketju ammattilaisia ja kirja lopulta on usein tasan niin hyvä kuin miten osaava on heikoin lenkki siinä ketjussa. Ja aina löytyy joku hälläväliä-tyyppi melkein jokaiseen hankkeeseen.

Kierrätyskeskuksessa kuultua: Kaveri osti talon ja valtava tasanen lääni sen ympärillä. Sanoin että eipä ole puun puuta mailla halmeilla että mihinkäs vedät ittes jojoon? Kaveri siihen että ”on mulla haulikko!”

Jatkoa edelliseen

Lepakko-lehti 5/1950. Oletettavasti tämä laite on yhä käytössä Postin lajittelukeskuksessa.

Kokemusasiantuntija iskee jälleen. Saman vanhan äärellä edelleen.

Saksasta löytyi (uutena) suomeksikin aikoinaan ilmestyneet Pacificin kahdeksan Groo-lehteä. Nyt uupuu täydellisestä Groo-lehtien kokoelmasta enää Groo: 25th Anniversary Special. Ja jos tarkkoja ollaan myös suoraan albumiksi tehty The Life Of Groo.

Kirppikseltä tänään. Kadehtikaa.

Kymmenen kirjailijaa, joilta olen lukenut enemmän kuin viisi kirjaa (viime aikoina) Thomas Pynchon Thomas Bernhard Charles Bukowski Samuel Beckett Harry Salmenniemi Torgny Lindgren Philip K Dick Michel Houellebecq Milan Kundera Chuck Palahniuk

Olen äänikirjana kuunnellut Nadelin Crumb-elämäkertaa ja koen kiinnostavana aina sen että jonkun on pitänyt keksiä kaikki asiat ja mikään ei lopulta synny tyhjästä. Asiasta ei ole tässä kirjassa juurikaan mutta joku on keksinyt että sarjakuvia voisi julkaista lehtenä. 1/6

Suosikkini (ja myös eräänlainen esikuvani) Matti Hagelbergin kirjoista arvion kohteena.

Jotenkin täydellisiä nämä tietyn aikakauden Tarzanit. Maalatut kannet ja Jesse Marshin piirtämää Tarzania sisällä.

Monet Gustav Klimtin maalauksista näkisin helposti alkupään Sandmanin kansina kuten oheinen vuodelta 1895.