Semmoista rupesin pohtimaan, että jos intialainen menestyskirjailija päättäisi muuttaa Helsinkiin ja sijoittaa seuraavan romaaninsa tapahtumat kotikulmille Lauttasaareen, häntä voitaisiin kutsua leikkisästi nimellä Larundhati Roy.

Metrin prototyyppiä säilytetään Pariisin lähistöllä – lukkojen takana tietysti, koska se on mittaamattoman arvokas.

Rhett Butlerin viehkeä ystävätär ei saapunut sovittuun tapaamiseen, mikä sai miekkosen huudahtamaan pahantuulisesti: "Scarlett O'Hari!"

Lukiossa häröilin eräässä äidinkielen kirjoitustehtävässä hämärän eteerisellä tyylillä maailmankaikkeudessa olevasta näkymättömästä materiasta. Se oli pimeä aine.

Pomo kehui minua juuri vuolaasti. Hän rinnasti minut jalokiveen ja sanoi, että "sinä se Heikki olet tässä firmassa oikea top-aasi!"

Olemme aikeissa perustaa ev.lut. herätysliikkeeseen kuuluvien kavereideni kanssa muuttofirman, ja maalaamme jo mainoslauseita kuorma-autojen kylkiin: ”Körtti tuo, körtti vie.”

Taidanpa katsoa illalla Sound of Music -musikaalin, vaikka olen nähnyt sen jo monesti aikaisemminkin. En ole ensimmäistä kertaa Trappia kyydissä.

Viktor Orbán ajattelee varmaan herkeämättä kotimaansa kauniita maisemia. Aina kun hän avaa suunsa, minulla tulee olo, että tuolla miehellä on pusta päässä.

Diktatuurissa nyökkäys on paras puolustus.

Tuli ostettua roppakaupalla tanskalaisia laihdutuslääkkeitä. Halpoja ne eivät olleet. Maksoin itseni kepeäksi.

Tuli ostettua roppakaupalla tanskalaisia laihdutuslääkkeitä. Halpoja ne eivät olleet. Maksoin itseni kepeäksi.

Näin kaupungilla hienostuneen porukan, jonka kaikki jäsenet olivat pukeutuneet viimeisen päälle tyylitietoisesti mutta ryhtyneet sitten örveltämään. He chicailivat!

Ärsyttää, kun olen jo monta kymmentä vuotta kuunnellut laulaja Saden kehuskelua, kuinka hällä on ”Smooth Operator”, mutta ikinä hän ei kerro, että minkä firman liittymä.

Uuden paavin valintaprosessi eteni nihkeästi, joten kardinaalit päättivät pitää tauon ja pelata koripalloa. Yksi kirkonmiehistä oli ylivoimainen ja ponnisti viitassaan aina korirautaan asti, ja vastapuolen pelaajat jupisivat katkerina: ”Tästä kehkeytyi näköjään donklaavi.”

Kyllä tosiasia on se, että 2000-luvun alun yhdysvaltalainen ulkopolitiikka meni niin päin Cheneyä, että moni olisi varmaan – englanninkielistä sanontatapaa käyttääkseni – ollut valmis heittämään hänet Bushin alle.

Halloween-yönä olin puoliltaöin Pohjois-Pohjanmaalla kävelemässä kalmiston liepeillä, kun minua vastaan raahusti omituisesti ulvova mies, jonka edellä lönkötteli isokokoinen koira. Ajattelin, että ”tuo ääni se tullee hauvan takkaa”.

Katson mielelläni ajankohtaisohjelmia ja laatuelokuvia, mutta en liiallisuuksiin asti. Olen telkun ihminen.

Saamieni tietojen mukaan Louvren taidevarkaat onnistuivat anastamaan myös Leonardo da Vincin vähemmälle huomiolle jääneen mestariteoksen, hymyilevää tyttövauvaa esittävän muotokuvan. Maalaus tunnetaan nimellä Bona Lisa.

Maria pohdiskeli Joosefille, että mahtaako tällä heidän pojallaan olla millainen tulevaisuus. Joosef vastasi hieman ylimielisesti: ”Tietäjät tietää.”

Nytpä sain kerrassaan priljantin pisnesidean. Perustan jonnekin päin Hämettä keski-ikäisille suunnatun teemapuiston, jossa ei varsinaisesti tapahdu mitään – siellä vain lorvaillaan, haahuillaan ja pohdiskellaan elämän tarkoitusta. Paikalle on jo nimikin mietittynä: Luuhamaa.

Tiijättekste mitä meidän kansalliskirjailijamme tekis, jos hänen patsaansa heräis henkiin ja häntä huvittais ensi alkuun käveleskellä hitaanpuoleisesti Rautatientorilla? – Maleksis Kivi.

Muinaisegyptiläinen vehkeilijä kirjoitti faaraon selän takana kieroglyfejä.

En usko pätkääkään mihinkään koletserooleihin tms. Kun minä poika kokkaan, niin terveellinen ruokavalio loistaa voissaolollaan!

Semmoista rupesin miettimään, mitään tiettyä itänaapuria nimeämättä, että jos presidentti on diktaattori, lainsäätäjät myötäsukaisia omaneduntavoittelijoita ja ylimmät tuomarit läpeensä korruptoituneita, niin onko valtio-opillisesti kyseessä vallan kelmijako?

Nuorena miehenä metsästin viikonloppuisin huutokaupoista alehintaisia Rolexeja, kultakoruja ja Louis Vuittonin tuotteita, myydäkseni ne pienellä katteella eteenpäin. Treffeille mennessäni rehentelin sitten, että ”luksusjahtini vie suuren osan vapaa-ajasta”.

Peloponnesoksen arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt tietoja antiikin Kreikan mytologiaan kuuluneesta hahmosta, joka pänttäsi kokeisiin niin ahkerasti nenä kiinni koulukirjassa, että lensi epähuomiossa liian lähelle aurinkoa. Hänen nimensä oli Hikaros.

Seppo Ilmarinen, takoja iänikuinen, heitti sivubisneksenä tuottoisan keikan Tšekkeihin ja valmisti sinne ihmekoneen. Se oli melkoinen Praha-sampo.

Istuin pikaraitiovaunussa. Metallileopardi kiidätti minua kiskoilla halki urbaanin savannin. – Oho, menipä kaunopuheiseksi, tuo taisi olla metaspora.

Kauan sitten olin lomamatkalla Jordaniassa tutustumassa Raamatun ajan arkeologisiin kohteisiin. Olisin halunnut ostaa matkamuistoksi Lootin vaimoa esittävän pienoisveistoksen, mutta hinta oli todella suolainen.

Minulla oli 16–24-vuotiaana sellainen vaihe, että supattelin tomerasti selän takana muiden ihmisten asioita. Olin reipashenkinen juorukainen.

Mä haaveilin jo kauan sitte, että mä menisin Intiaan siihen kaupunkiin, joka oli ennen nimeltä Madras. Mutta emmä rohkene, ku ehämmä ees chennais sielt ketää!

Joukko venäläisoligarkkeja örvelsi ravintolavaunussa matkalla Belgradista Istanbuliin, kun yksi retkahti yhtäkkiä kuolleena lattiaan. Paikalle kutsuttiin Hercule Poirot, joka mutisi puoliääneen: ”Idän sikajunan arvoitus.”

Brittimuusikkojen illanvietossa John Lennon paljasti, että hän aikoo yllättää mielitiettynsä vuokraamalla kuumailmapallon ja lahjoittamalla tälle yläilmoissa timanttikoruja. Mick Jagger piti elettä äklöromanttisena ja tuhahti Lennonin selän takana: ”Pusi in the sky with diamonds.”

Kaksimetrisen kuulantyöntäjän suupielet kohosivat ylöspäin, kun hän lopetti vaikeaksi käyneen parisuhteen ja sanoi kumppanilleen adjö. Hymyilevä jätti.

Lapsuudessani kyllästyin kotitietokoneeni hitauteen niin pahasti, että joskus jopa löin sitä vasaralla. Minulla oli Lommodore 64.

Nytpä sain kerrassaan huikean idean uudeksi romaaniksi! Tarinan päähenkilö on painotuotteiden ulkoasuihin erikoistunut graafikko, jonka työhuone on Suomen pääkaupungissa sijaitsevassa tornitalossa. Kirjalle on jo nimikin mietittynä: Layout Helsingin yllä.

Nytpä sain oivallisen pisnesidean! Perustan meille keski-ikäisille miehille suunnatun aikakauslehden, jossa opastetaan oikeisiin elämäntapoihin mm. ”Näin karsit ruokavaliosta kasvikset” ja ”Setäliivit vertailussa” yms.yms. Aviisille on jo nimikin mietittynä: Kauheus&Hirveys.

Parturi näki painajaisia asiakkaasta, jolla oli takkuinen pitkä tukka. Se oli aivan kammattavaa.

Lienenkö tullut maininneeksi, että nuoruudessani työskentelin hetken aikaa fotarina Englannin hovissa. Tehtäväni oli ottaa ylhäisiä potretteja kuninkaallisista. Jännitti niin vietävästi, mutta selvisin kuvin jaloin!

Monta vuotta sitten minut houkuteltiin Hectorin keikalle, vaikka en erityisemmin diggaillut hänen musiikkiaan. No ei siinä mitään. Purin hammasta ja ajattelin, että suomalainen menee vaikka läpi Harman liven!

Juuri saamani tiedon mukaan Espoon kaupunginhallitus kaavailee vanhan kirkon seutuville viheraluetta niiden kuntalaisten muistoksi, jotka ovat lyyhistyneet kokonaisverotaakan alle. Sen nimeksi tulee Bruttopuisto.

Kahlasin eräänä kauniina kesäpäivänä Suomenlahden rantavedessä ja iloitsin kuinka puhdasta se oli. Siinä samassa huomasin Ismo Alangon, enkä malttanut olla hihkaisematta spontaanisti: ”Mullon levättömät jalat, levättömät jalat, levättömät jalat, levättömät.”

Nytpä keksin niin kovan telkkari-idean, että kohta meitsi kylpee rahoissa! Alan tuottaa tositelevisio-ohjelmaa, jossa kaksi rockkitaristia menee naimisiin tuntematta toisiaan. Vihkimisen yhteydessä heidän on soitettava joku sävelaihe. Ohjelmalle on jo nimikin mietittynä: Ensiriffit alttarilla.

Kerran kauan sitten satuin näkemään, kuinka Danny löntysteli keikkapaikalla kädet taskuissa, vaikka hänen kanssaesiintyjänsä huhki isojen kantamusten kanssa. Pöyristyin tilanteesta niin, että minun oli pakko huudahtaa: ”Auta Armias!”

Hehe. Nytpä keksin. Matkustan Käsivarren Lappiin, ja aamun sarastaessa julkaisen kimaran äkämystyneitä somepäivityksiä. Sitten kun porukat ihmettelee, että mikäs sille nyt tuli, niin voin sutkauttaa hauskasti, että ”anteeksi, taisin nousta väärällä jalalla luoteesta”.

Kun ajattelee 1990-luvun Leijonia, niin tokkopa valmentajan ruotsalaisuudella ja jääkiekon arvokisamenestyksellä oli kausaliteettia, mutta ehkä jonkinlainen currelaatio.

Pitäiskö siitä joulukuusesta jo hankkiutua … Neulasetkin on varisseet… Mutta minnekä se pitäisi… Äh, tunnen itseni niin uushavuttomaksi!

Nytpä keksin vallan nerokkaan leffaidiksen! Kyseessä on komediankin piirteitä sisältävä tarina ahkerasta konttoriniilosta, joka työkavereiden lähdettyä terassille notkumaan jää toimistolle ja joutuu omien töiden lisäksi hoitamaan muidenkin hommat. Elokuvalle on jo nimikin mietittynä: Yksin otona.

Olen saanut tietää, että seuraava Bond-elokuva sijoittuu Säkylän Pyhäjärvelle, jossa agenttisankari eliminoi hullun tiedemiehen vedenalaisen tukikohdan ja narraa siinä sivussa ahvenia. Leffan nimikin on jo mietittynä: Erittäin kalainen.

Semmoista rupesin miettimään, että jos Minna Canth olisi mennyt uusiin naimisiin Göran Arell -nimisen miehen kanssa, ja he olisivat ottaneet kaksiosaisen sukunimen ja keskittyneet auttamaan vähäosaisia, niin Kuopion torilla olisi voitu sutkauttaa, että ”kyllä ne Canth-Arellit on hyviä!”