Nuorena miehenä metsästin viikonloppuisin huutokaupoista alehintaisia Rolexeja, kultakoruja ja Louis Vuittonin tuotteita, myydäkseni ne pienellä katteella eteenpäin. Treffeille mennessäni rehentelin sitten, että ”luksusjahtini vie suuren osan vapaa-ajasta”.

Peloponnesoksen arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt tietoja antiikin Kreikan mytologiaan kuuluneesta hahmosta, joka pänttäsi kokeisiin niin ahkerasti nenä kiinni koulukirjassa, että lensi epähuomiossa liian lähelle aurinkoa. Hänen nimensä oli Hikaros.

Seppo Ilmarinen, takoja iänikuinen, heitti sivubisneksenä tuottoisan keikan Tšekkeihin ja valmisti sinne ihmekoneen. Se oli melkoinen Praha-sampo.

Istuin pikaraitiovaunussa. Metallileopardi kiidätti minua kiskoilla halki urbaanin savannin. – Oho, menipä kaunopuheiseksi, tuo taisi olla metaspora.

Kauan sitten olin lomamatkalla Jordaniassa tutustumassa Raamatun ajan arkeologisiin kohteisiin. Olisin halunnut ostaa matkamuistoksi Lootin vaimoa esittävän pienoisveistoksen, mutta hinta oli todella suolainen.

Minulla oli 16–24-vuotiaana sellainen vaihe, että supattelin tomerasti selän takana muiden ihmisten asioita. Olin reipashenkinen juorukainen.

Mä haaveilin jo kauan sitte, että mä menisin Intiaan siihen kaupunkiin, joka oli ennen nimeltä Madras. Mutta emmä rohkene, ku ehämmä ees chennais sielt ketää!

Joukko venäläisoligarkkeja örvelsi ravintolavaunussa matkalla Belgradista Istanbuliin, kun yksi retkahti yhtäkkiä kuolleena lattiaan. Paikalle kutsuttiin Hercule Poirot, joka mutisi puoliääneen: ”Idän sikajunan arvoitus.”

Brittimuusikkojen illanvietossa John Lennon paljasti, että hän aikoo yllättää mielitiettynsä vuokraamalla kuumailmapallon ja lahjoittamalla tälle yläilmoissa timanttikoruja. Mick Jagger piti elettä äklöromanttisena ja tuhahti Lennonin selän takana: ”Pusi in the sky with diamonds.”

Kaksimetrisen kuulantyöntäjän suupielet kohosivat ylöspäin, kun hän lopetti vaikeaksi käyneen parisuhteen ja sanoi kumppanilleen adjö. Hymyilevä jätti.

Lapsuudessani kyllästyin kotitietokoneeni hitauteen niin pahasti, että joskus jopa löin sitä vasaralla. Minulla oli Lommodore 64.

Nytpä sain kerrassaan huikean idean uudeksi romaaniksi! Tarinan päähenkilö on painotuotteiden ulkoasuihin erikoistunut graafikko, jonka työhuone on Suomen pääkaupungissa sijaitsevassa tornitalossa. Kirjalle on jo nimikin mietittynä: Layout Helsingin yllä.

Nytpä sain oivallisen pisnesidean! Perustan meille keski-ikäisille miehille suunnatun aikakauslehden, jossa opastetaan oikeisiin elämäntapoihin mm. ”Näin karsit ruokavaliosta kasvikset” ja ”Setäliivit vertailussa” yms.yms. Aviisille on jo nimikin mietittynä: Kauheus&Hirveys.

Parturi näki painajaisia asiakkaasta, jolla oli takkuinen pitkä tukka. Se oli aivan kammattavaa.

Lienenkö tullut maininneeksi, että nuoruudessani työskentelin hetken aikaa fotarina Englannin hovissa. Tehtäväni oli ottaa ylhäisiä potretteja kuninkaallisista. Jännitti niin vietävästi, mutta selvisin kuvin jaloin!

Monta vuotta sitten minut houkuteltiin Hectorin keikalle, vaikka en erityisemmin diggaillut hänen musiikkiaan. No ei siinä mitään. Purin hammasta ja ajattelin, että suomalainen menee vaikka läpi Harman liven!

Juuri saamani tiedon mukaan Espoon kaupunginhallitus kaavailee vanhan kirkon seutuville viheraluetta niiden kuntalaisten muistoksi, jotka ovat lyyhistyneet kokonaisverotaakan alle. Sen nimeksi tulee Bruttopuisto.

Kahlasin eräänä kauniina kesäpäivänä Suomenlahden rantavedessä ja iloitsin kuinka puhdasta se oli. Siinä samassa huomasin Ismo Alangon, enkä malttanut olla hihkaisematta spontaanisti: ”Mullon levättömät jalat, levättömät jalat, levättömät jalat, levättömät.”

Nytpä keksin niin kovan telkkari-idean, että kohta meitsi kylpee rahoissa! Alan tuottaa tositelevisio-ohjelmaa, jossa kaksi rockkitaristia menee naimisiin tuntematta toisiaan. Vihkimisen yhteydessä heidän on soitettava joku sävelaihe. Ohjelmalle on jo nimikin mietittynä: Ensiriffit alttarilla.

Kerran kauan sitten satuin näkemään, kuinka Danny löntysteli keikkapaikalla kädet taskuissa, vaikka hänen kanssaesiintyjänsä huhki isojen kantamusten kanssa. Pöyristyin tilanteesta niin, että minun oli pakko huudahtaa: ”Auta Armias!”

Hehe. Nytpä keksin. Matkustan Käsivarren Lappiin, ja aamun sarastaessa julkaisen kimaran äkämystyneitä somepäivityksiä. Sitten kun porukat ihmettelee, että mikäs sille nyt tuli, niin voin sutkauttaa hauskasti, että ”anteeksi, taisin nousta väärällä jalalla luoteesta”.

Kun ajattelee 1990-luvun Leijonia, niin tokkopa valmentajan ruotsalaisuudella ja jääkiekon arvokisamenestyksellä oli kausaliteettia, mutta ehkä jonkinlainen currelaatio.

Pitäiskö siitä joulukuusesta jo hankkiutua … Neulasetkin on varisseet… Mutta minnekä se pitäisi… Äh, tunnen itseni niin uushavuttomaksi!

Nytpä keksin vallan nerokkaan leffaidiksen! Kyseessä on komediankin piirteitä sisältävä tarina ahkerasta konttoriniilosta, joka työkavereiden lähdettyä terassille notkumaan jää toimistolle ja joutuu omien töiden lisäksi hoitamaan muidenkin hommat. Elokuvalle on jo nimikin mietittynä: Yksin otona.

Olen saanut tietää, että seuraava Bond-elokuva sijoittuu Säkylän Pyhäjärvelle, jossa agenttisankari eliminoi hullun tiedemiehen vedenalaisen tukikohdan ja narraa siinä sivussa ahvenia. Leffan nimikin on jo mietittynä: Erittäin kalainen.

Semmoista rupesin miettimään, että jos Minna Canth olisi mennyt uusiin naimisiin Göran Arell -nimisen miehen kanssa, ja he olisivat ottaneet kaksiosaisen sukunimen ja keskittyneet auttamaan vähäosaisia, niin Kuopion torilla olisi voitu sutkauttaa, että ”kyllä ne Canth-Arellit on hyviä!”

Savolaisessa teatterissa esitettiin Shakespearen kuuluisa näytelmä. Mutta kun Romeo puhui, vastuu siirtyi Julialle.

Unkarin legendaarinen 1950-luvun futismaajoukkue lähti virkistysretkelle. Ferenc kuskas.

Muistan kuinka eräänä kesänä kauan sitten matkustimme kaveriporukalla etäiselle paikkakunnalle Ultra Bran konserttiin. Meillä oli Toyota Hiace, jonka iskarit olivat ”irtisanoneet sopimuksen” mutta jolla pääsi melkoisen ärhäkästi nollasta sataan. Se oli höykytysten kiihyttävä paku.

Nytpä mä sainkin vallan nerokkaan leffaidean! Ohjaan kauhuelokuvan, jossa pahaa aavistamattomat turistiryhmät joutuvat yliluonnollisten voimien kynsiin öisillä Kanariansaarilla. Leffalle on jo nimikin mietittynä: ”Oo Las Kalmas”.

Nytpä sain nerokkaan leffaidiksen! Ohjaan elokuvan, jossa suomalaissankari viettää hellepäivän iltaa ravintolan ulkopöydässä ja esittää mielipiteitään mm. politiikasta ja ohikulkijoista. Leffalle on jo nimikin mietittynä: Terass’mies.

Tiedättekste mitä Barbi vastasi, kun Reijo Taipale ja Paula Koivuniemi olivat hänen luonaan kylässä ja huomauttivat kahvipöytään siirtyessään, että eikös eteisaulaan jäänyt yksinäinen kynttilä palamaan? – Ken vois liekin sammuttaa.

Minulle iski pakonomainen tarve pukeutua risaiseen verkkopaitaan, laulaa Eino Leinon kaihoisia runoja, esittää pikkuhauskoja sketsejä ja juosta loittonevien junien perässä. Lääkäri kysyi minulta: ”Kauanko loireilua on jatkunut?”

Tyrannosaurusten perhe asteli elämyspuiston kahvilaan, mutta vanhemmat eivät sadesäästä huolimatta vaivautuneet putsaamaan poikastensa rapaisia saappaita. Naapuripöydässä Brachiosaurukset paheksuivat: "Luuleeks noi että tää on joku Kurassic Park."

Tiedättekste mitä John Lennon sutkautti, kun Beatlesit oli rillutelleet pitkän päivän ökykalliilla terassilla ja juuri, kun arska oli vajoamassa taivaanrannan taa, tarjoilija kantoi hänen eteensä pöyristyttävän räkningin? ”Au. Ringon lasku."

En ole tainnut tulla maininneeksi, mutta loin sivubisneksenä Veikkauksen tarpeisiin sellaisen keskustelevan tietokoneohjelman. Nyt on Lotossa tsättibotti!

Kun aikoinaan menin inttiin, tavoitteeni oli alusta pitäen selvä: halusin sotilaspastoriksi. Astuin armeijan hartaisiin.

Tiedättekste miten kansanlauluista tykkäävä poliisipäällikkö kuvaili tilannetta jälkikäteen tiedotustilaisuudessa, kun rikollisliigan huumerekka oli saatu pysäytettyä piikkimattoon ja lasti levisi pitkin asfalttia? ”Oli hepo, khatti maantiellä poikittain.”

Kuulin radiosta kuinka mies hoki, että ”Anybody seen my baby?”, niin rupesin miettimään, että onko se laulaja huolimattomuuksissaan unohtanut lastenvaunut jonnekin Harrodsille tms. ja nyt se sitten kiertelee hädissään tavaratalon eri osastoilla huutelemassa, josko joku olisi nähnyt hänen vauvaa.

Tiedättekö missä on IWLA:n eli International Wooden Leg Associationin pääkonttori? Piladelphiassa.

Meksikolaista leipuria maaniteltiin taloyhtiön hallitukseen, mutta hän kieltäytyi työkiireisiin vedoten: ”Aikani on tortilla.”

Sain hypermarketissa huonoa palvelua. Niinpä siirryin kilpailevan hypermarketin asiakkaaksi. Marketit ovat kauppakeskuksessa toisiaan vastapäätä. Joka kerta, kun nykyään olen kassalla maksamassa, huudan hallin toiselle puolelle isoon ääneen, että ”osto on suloinen!”

Älkää avatko tofupaketteja! Kyseessä on lihateollisuutta vastaan suunnattu salajuoni, oikea soijan hevonen!

Kauan sitten eräänä keväänä, kun ylioppilaskirjoitukset olivat juuri takana, eräs kaverini oli ihan paniikissa, että mitä hän lähtisi opiskelemaan. Ehdotin tuotantotaloutta. Kaverini innostui, ja hihkaisi kiitollisena: ”Hädässä ystävä tutaan!”

Kävin Helsingissä, mutta siellä oli meneillään jokin kulttuuritapahtuma. Väistyin äkkiä takaoikealle ja palasin sähköautolla kotiin Espooseen. Olen livistysporvari.

Juuri saamani tiedon mukaan Venäjän informaatioministerille on hankittu uusi hulppea virka-auto, Trolls-Royce.

Tiedätteks mitä savolaissyntyinen mafioso sutkautti, kun hän oli vapautunut chicagolaisesta vankilasta vuonna 1930 ja häneltä kysyttiin, ettö oliko sellissä millainen punkka? ”Ol kapone.”

Epäurheilijamaisista otteistaan tunnettu jääkiekkoilija päätti lopettaa uransa, ja edessä oli enää haikea jäähyäisottelu.

Meillä kävi vieraita, jotka miellyttämistarkoituksessa kehuivat kilvan asuntoamme: ”Ihana koti!” ”Vau mitkä tapetit!” ”Onpa toimiva pohjaratkaisu!” – Lopulta sain tarpeekseni ja kivahdin: ”Nyt riittää tuo himartelu!”

Yhdysvaltain presidentin työhuone on Oval Office, ja nykyisen viranhaltijan tavoitteena onkin soikeusvaltio.