loading . . . Saara Henriksson: Ruohonjuurilta tähtiin ## 20 vuotta kirjoittajaelämää Usvan merkeissä
Kuva: Michal Kryński, Pixabay
Usvazine täyttää vuonna 2025 kaksikymmentä vuotta. Olemme kuluneina vuosikymmeninä saaneet nauttia monenlaisista visioista. Ehkä pitkäkestoisin on ollut se, joka scifiä ja fantasiaa kirjoittaneella ruohonjuuritasolla oli uuden vuosituhannen alussa. Se visio – unelma – oli, että Suomessa kirjoitetaan – ja julkaistaan – tulevaisuudessa monipuolista spekulatiivista fiktiota. Usva-lehti on suomalaisen spefikirjoittamisen kronikka, todistusaineisto, historiankirjoitus vuosilta 2005–2020.
Mutta mitä usvalaisuus oikein merkitsee?
## Muistojen kultainen vuosikymmen
Verkossa ilmestynyt Usva-lehti syntyi tarpeesta saada novelleille uusia julkaisukanavia. Muistan opiskeluajoiltani ensimmäisiä keskusteluja (tulevan päätoimittajan Anne Leinosen aloittaman sähköpostiviestiketjun otsikko: Spefi kunniaan!), jossa kaivattiin paitsi uutta novellilehteä, myös siltaa yleisen kirjallisuuden ja genrekirjallisuuden välille. Nähtiin, että genrekirjoittaminen sijaitsi omassa lokerossaan, vailla kosketusta kustantamovetoiseen kirjalliseen kenttään. Lukijatkin saattoivat jakautua ”korkeakirjallisen” yleisen kirjallisuuden ja viihteellisinä pidettyjen scifin ja fantasian leireihin.
Kirjallinen maku oli kuitenkin muuttumassa. Uuskumma teki tuloaan, ja kotimainen reaalifantasia nosti päätään. Uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä nousi esiin paljon kirjailijoita, jotka eivät kirjoittaneet perinteistä scifiä, kuten Miina Supinen, J. Pekka Mäkelä, Juha-Pekka Koskinen ja Tiina Raevaara. Monet uuden polven spefikirjailijoista debytoivat Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton novellikilpailussa, kirjoittivat joko reaalifantasiaa tai sitten muita genrejä tai ihan yleistä kaunokirjallisuutta ja pääsivät myöhemmin palkinnoille tai ehdolle sellaiselle (Runeberg-palkinto, Finlandia-palkinto). Hekin julkaisivat Usvassa. Kukapa ei olisi julkaissut Usvassa.
Osana tätä muutosta Anne Leinonen päätti perustaa oman lehden, joka ilmestyisi verkossa ja jonka sisällöstä hän päättäisi itse.
Toissavuosikymmenellä digitaalinen julkaiseminen oli vielä uutta. Usva-lehti ilmestyi PDF-muodossa. Aivan ensimmäisinä vuosina päätoimittaja otti siitä myös printtejä, joita hän jakoi tutuille eri tilaisuuksissa. Lehden numeroilla oli usein väljä teema. Ensimmäisten vuosien teemoja olivat esimerkiksi seksuaalisuus ja lisääntyminen, musiikki, unelmat ja kaipaus, valta ja väkivalta.
Jo Usvan ensimmäinen vuosikerta 2005 sisältää useita klassikkonovelleja. Boris Hurtan ”Jäätalvi”, Tero Niemen ja Anne Salmisen ”Eräitä kevätpäiviä, eli Taivaallisen laatikon tapaus” ja Hannu Rajaniemen ”Isännän ääni” (joka tuli Atorox-äänestyksessä kakkoseksi, vaikka äänestin sitä ykköseksi monen muun tavoin). Usvan ”uusien kirjoittajien” numerossa 4/2005 ilmestyi puolestaan ensimmäinen oma tieteisnovellini ”Sininen elementti”. Muut uudet kirjoittajat tuossa numerossa olivat Tiina Raevaara, Tarja Sipiläinen, Aleksi Kuutio ja Heikki Nevala. Julkaisu oli minulle kirjoittajantaipaleeni alkupäässä iso juttu.
Vuonna 2007 Usva-lehti järjesti Arjen outous -kirjoituskilpailun, jonka tuomareina toimivat Irma Hirsjärvi, Boris Hurtta, Petri Laine, Liisa Rantalaiho ja Petri Salin. Muista kirjoituskilpailuista poiketen kukin tuomari sai valita novellien joukosta oman suosikkinsa, jolloin komiteapäätöksiä ei jouduttu tekemään. Voittajiksi valikoituivat Juri Nummelinin, Jussi Katajalan, Tuula Hautalan ja Katariina Juntusen novellit. Mutta Usvassa nähtiin myös perinteistä scifiä ja kauhua. Se todella kokosi joukkoja! Mainittakoon muun muassa Deathwriters-kirjoittajayhteisön kanssa tuotettu kauhunumero 3/2007 ja Paperiarkki-verkkoyhteisön kanssa toimitettu numero 3/2010, jossa julkaistiin musiikkiteemaisia tarinoita.
Vierailevana päätoimittajana Usvassa oli kahden numeron verran Petri Salin, jonka johdolla ilmestyivät hyönteis- ja rikosteemaiset numerot (4/2007 ja 1/2010).
2000-luvun alussa WSOY kokeili myös nuorten, 20–30-vuotiaiden aikuisten teosten julkaisemista lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella. Anne Leinosen ensimmäinen yksin kirjoittama teos, tieteisnovellien kokoelma _Valkeita lankoja_ (2006) ilmestyi tässä Lista-sarjassa. YA- eli Young Adult -kirjallisuus oli tuolloin käsitteenä uusi, ja se nähtiin yhtenä kanavana tuoda spekulatiivista fiktiota isompien kustantamoiden ohjelmiin.
_Ensimmäisen viiden vuoden usvalaisia: Marko Hautala, Boris Hurtta, Juha-Pekka Koskinen, Petri Laine, Natalia Laurila, J.K.Miettinen, Heikki Nevala, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara, Mari Saario, Petri Salin, Tuomas Saloranta._
kansi: Jarmo Karonen
kansi: Tytti Heikkinen
## Leirielämää, maailmanvalloitusta ja pienkustantamoita
Vuonna 2007 järjestettiin ensimmäinen Usvan kirjoittajaleiri Otavassa. Ristiinaan isoon omakotitaloon muuttanut Anne oli ehdottanut STk:lle, että voisi järjestää paikkakunnalla Otaconin, pienen spefitapahtuman. Lopulta ensimmäinen Usvaleiri järjestettiin kuitenkin kaikille kynnelle kykeneville, ei vain Stk:n jäsenille suunnattuna tapahtumana.
Heinäkuisena viikonloppuna Otavaan kerääntyi scifikirjoittajia eri puolilta Suomea. Mukana oli Usvan avustajia, fandom-aktiiveja sekä paikallisia kirjoittajia, jotka osallistuivat yhtenä päivänä kirjallisuusmatineaan. Osa leiriläisistä majoittui sisällä talossa, osa teltoissa isolla pihamaalla. Leirin ohjelmassa oli kirjoittamista ja kirjallisuutta käsitteleviä alustuksia, mutta ennen kaikkea omaa vapaata kirjoittamista talossa tai tontilla. Illalla kokoonnuttiin grillikatokselle kapean usvaisen joen rantaan. Luova ilmapiiri sai tulosta aikaan, ja päätoimittaja alkoi järjestää leirejä kotonaan säännöllisesti ja suurella menestyksellä.
Anne Leinonen esittelee Boris Hurtan kesäleirillä 2007. Kuva: Jussi Vainikainen
Myöhempinä vuosina leireillä on järjestetty monenlaista ohjelmaa, kuten käsiaseisiin tutustumista paikallisen metsästysseuran avustuksella (hyödyllistä tietoa rikoksista kirjoittavalle!), tulennielentää, muinaismuistojen bongaamista, retkiä Astuvansalmen kalliomaalauksille ja etenkin kirjakaappausreissuja lähiseutujen kirpputoreille. Antikvariaatit ovat valitettavasti vuosien varrella lopettaneet. Kirjakaappausreissuilla armoitettu asiantuntija oli keräilijä Boris Hurtta, jonka omaa harvinaisempaa tuotantoa kuten pienpainatteita emännällä on edustava kokoelma. Mainittakoon, että myös leirin vieraskirja ja sen pikkuveli huussin vieraskirja ovat pala suomalaista kirjallisuushistoriaa.
Uuden vuosikymmenen alussa keväällä 2010 järjestettiin lyhytnovellikilpailu, joka sai tukea Alfred Kordelinin säätiöltä. Kilpailun tuomareina toimivat Irma Hirsjärvi, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara, Liisa Rantalaiho ja Petri Salin. Kisassa kaksoisvoiton saavuttivat Tuomas Saloranta novelleillaan ”Nuori mies nimetön” ja ”Avaruusloinen” sekä A.C. Ross novellillaan ”Ruumis”. Vuoden 2010 päätteeksi julkaistiin vielä Usvan joulunumero, joka ei sisältänyt yhtäkään joulutarinaa. Lehti oli tauolla vuoden 2011.
Boris Hurtan sanoin: kun Usva-leireillä alkaa käydä, niin jossain vaiheessa oma kirja ilmestyy. Näin kävi minullekin, vuonna 2011, kun esikoisromaanini _Moby Doll_ ilmestyi. Muita esikoiskirjailijoita vuosikymmenen alkupuolella olivat muun muassa Usvaleirin kävijät Heikki Nevala (novellikokoelma _Arvet_ 2010), Marisha Rasi-Koskinen (romaani _Katariina_ 2011), Shimo Suntila (_Sata kummaa kertomusta_ 2014) ja Jussi Katajala (novellikokoelma _Leonardon rasia_ 2013).
Jo toissavuosikymmenellä spekulatiivisen fiktion harrastajien joukossa eli fandomin sisällä tehtiin aktiivisesti maiden välistä kirjallisuusvaihtoa, tai siihen tähtäävää toimintaa. Usva oli mukana julkaisemalla peräti kolme Usva International -numeroa: 2006, 2007 ja 2010. Tavoitteena oli esitellä uutta suomalaista novellistiikkaa maailmalle. Myöhemmin Helsingin Science Fiction Seura poimi viestikapulan ja julkaisi englanninkielistä Finnish Weird -verkkolehteä vuosina 2014–2017. Kansainvälistymisen vuosikymmen huipentui 2017, kun Worldcon järjestettiin Helsingin messukeskuksessa.
Usva-lehti ja -leiri todistivat myös suomalaisten spekulatiiviseen fiktioon keskittyvien pienkustantamoiden nousua. Vuonna 2012 syntyi Osuuskumma, jonka suunnitteluvaiheessa käytiin kiivaita keskusteluja Usvaleirilläkin. Muistini mukaan jotkut vanhemmat aktiivit taisivat hieman varoitella ryhtymästä taiteilijoiden yhteiseen hankkeeseen. Seuraavana vuonna perustettiin myös Kuoriaiskirjat (toiminnassa 2013–2020). Kustantamoiden kirjailijoissa oli aktiivisia Usva-lehden avustajia ja leiriläisiä, kuten Markus Harju, Jussi Katajala, Anne Leinonen, Shimo Suntila, Boris Hurtta, Tarja Sipiläinen ja Tuomas Saloranta.
Kannen kuva: Maija Pietikäinen
Kuoriaiskirjat julkaisi vuonna 2013 Usvan päätoimittajan Anne Leinosen 40-vuotisjuhlakirjan _Sillanrakentaja_ (Kuoriaiskirjat #6) tunnustukseksi kirjoittajia yhdistävästä työstä. Juhlakirjassa oli mukana uusrahvaanomaisen eli perinteisen tarinallisen spekulatiivisen fiktion edustajia. Kirjan toimitti Shimo Suntila, ja sen esittelytekstissä juhlakalu mainitaan Usvien emäntänä, työmyyränä ja johtotähtenä. Usva-lehti saikin yhden seuraajan Kultakuoriainen-verkkolehdestä, jonka ensimmäiset kaksi numeroa julkaistiin nimellä Uusrahvaanomaisia tarinoita. Muita myöhempiä seuraajia on ollut muun muassa Camilla Kantolan luotsaama verkkolehti Varjorikko.
Vuonna 2016 perustettiin Nysalor-kustannus, joka on toiminut myös monen usvaleiriläisen kustantajana. Heitä ovat olleet muun muassa Camilla Kantola, Tuomas Saloranta, Shimo Suntila, Noora Puolamäki ja Hanna ”Morre” Matilainen. Myös Boris Hurtan viimeiseksi jäänyt teos _Pätsi_ ilmestyi syksyllä 2020. Kirjailijoiden lisäksi myös ”usvalainen” kuvittaja Arren Zherbin on tehnyt moneen Kuoriaiskirjojen, Osuuskumman tai Nysalor-kustannuksen julkaisemaan kirjaan kansitaiteen.
Toki Usvan avustajiin ja leiriläisiin kuului myös isompien yleiskustantamoiden kirjailijoita. Leirillä viihtyi myös vaihteleva määrä mukana olevien kirjoittajien lapsia, jotka ehtivät varttua vuosien varrella pienistä natiaisista isoiksi teineiksi.
Leirillä syödään ja paljon. Otos vuodelta 2013. Kuva: Jussi Vainikainen
## Kehitys kehittyy
Vuosikymmenen kuluessa verkkolehtiä alettiin lukea mobiililaitteilta, ja Usva luopui perinteisestä PDF-muodostaan vuonna 2015. Novellit julkaistiin yksittäisinä blogipohjaisella sivustolla niin, että vuosikerta käsitti yhteensä noin kaksi kokonaista numeroa. Lehden numero 1/2014 ilmestyi myös ePub-muodossa. Novelleja haettiin edelleen avoimen tekstihaun kautta. Lehti oli kokonaan tauolla vuoden 2018.
Usvalehden ja perinteisten seuralehtien toimintaympäristössä vaikutti nyt monta pienkustantamoa, jotka antologiahankkeidensa kautta julkaisivat myös ahkerasti spefiä novellimuodossa. Novelleja ilmestyi siis paljon. Usva pyrki kuitenkin täydentämään tarjontaa. Esimerkiksi vuonna 2017 haettiin novelleja teemalla ”scifiä kuin scifiä”, valinnat teki päätoimittaja Leinonen ja allekirjoittanut. Mukana oli muun muassa Reetta Vuokko-Syrjäsen novelli ”Sovitusmatka”.
Usva-akatemia toimi Koneen säätiön rahoituksella 2017–2019. Ensimmäinen kokoontuminen järjestettiin syyskuussa 2017 Ristiinassa, ja seuraavan kahden vuoden ajan kahdeksan kirjailijaa ja kirjoittajaa työsti käsikirjoituksiaan yhteisöllisesti. Usva-akatemia kirjailijoita olivat Merja Mäki, Anni Nupponen, Taru Kumara-Moisio, Jenny Kangasvuo, Aleksi Kuutio, Pyry Palermo, Satu Piispa-Hakala ja Solina Riekkola. Moni teos näiltä kirjoittajilta on nähnyt myöhemmin päivänvalon kustannettuna, kuten Merja Mäen evakkoromaani _Ennen lintuja_. Teokselle myönnettiin Tulenkantaja-palkinto vuonna 2022.
Myös ruohonjuuritason toiminta jatkui. Vuosikymmenen loppupuolella Usvan kirjoittajaleirit -ryhmässä Facebookissa oli jo 67 jäsentä. Parhaimmillaan vuodessa järjestettiin kolme leiriä: talvi-, työ- ja yöleirit. Vuonna 2019 Anne Leinonen väsyi pyörittämään kesäleiritoimintaa avoimella kutsulla. Asiaan vaikutti myös tontilla ollut remontti: päätoimittajan kotiin asennettiin uusi jätevesijärjestelmä, minkä vuoksi pihaa jouduttiin kaivamaan auki. Seuraavana vuonna lähikokoontumiset esti koronapandemia. Koronan jälkeen leirejä on pidetty pienemmän, erikseen kokoon kutsutun porukan voimin.
Virallisesti Usva-lehti lopetti ilmestymisensä koronakeväänä 2020. Vuonna 2022 järjestettiin vielä Kulttuuriyhdistys Korpin kanssa lintuaiheinen kirjoituskilpailu, jonka sadosta koottiin antologia _Herra Swanin sanoja siivekkäille_. Voittaja oli niminovellin kirjoittanut Toni Saarinen.
_2010-luvun usvalaisia: Edith Arkko, Magdalena Hai, Mervi Heikkilä, Artemis Kelosaari, Inkeri Kontro, Marisha Rasi-Koskinen, Katariina Heikkilä, J.S. Meresmaa, Mia Myllymäki, Merja Mäki, Anni Nupponen, Marika Riikonen, Toni Saarinen, Timo Saarto, Shimo Suntila, Reetta Vuokko-Syrjänen._
Kuva vuoden 2008 kesäleiriltä, väki on kokoontunut olohuoneeseen. Kuva: Jussi Vainikainen
## Lopuksi
Miten kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat muuttuneet kahdenkymmenen usvaisen vuoden aikana? Unelma monipuolista kotimaisesta spekulatiivisesta fiktiosta, joka pääsee kansien väliin ja saa lukijoita, on näiden vuosien aikana toteutunut. Se on vain toteutunut toisessa muodossa kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ajateltiin. Suurin osa julkaistaan edelleen omalle väelle eli spefin ystäville. Omilla teoksilla ei yritetäkään murtautua valtavirtaan, tai saada spefistä dekkarin tapaan massojen suosikkia. Suomalainen spefi menestyy kansainvälisesti, mutta sen lukijat ovat alan harrastajia.
Keskustelua siitä, onko scifi salonkikelpoista, ei tarvitse enää käydä. Spefillä ovat menestyneet etenkin Usva-lehdestä tuttu Magdalena Hai romaanillaan _Sarvijumala_ sekä Marisha Rasi-Koskinen romaanillaan _Auringon pimeä puoli,_ molemmat lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon voittajia.
Kuitenkin kustantajia on tarjolla vähän oudommallekin materiaalille. Ei tarvitse muokata itseään yleiskustantamoiden makuun. Vielä toissavuosikymmenellä konkarit Boris Hurtta ja Irma Hirsjärvi saattoivat leiri-iltana grillikatoksella suositella uusille kirjoittajille dekkarin kirjoittamista, jos nämä halusivat luoda uraa kirjoittajana. Näin ehdotettiin esimerkiksi Tuomas Salorannalle, hän kun oli sujuva kynästään, eikä spefiä kuitenkaan julkaista. Saloranta päätyi perustamaan oman kustantamon.
Omasta puolestani totean, että isoihin ja pieniin kustantamoihin polarisoituneessa kirjallisessa kentässä Usva-instituution kaltainen rakenne kannattelee kirjoittajaa. Se jatkaa sitä vielä pitkään lehden, leirien ja akatemioiden jälkeen, yhteyksinä itsenäistä työtä tekevien kirjailijoiden välillä. Artikkelin alussa käyttämää kielikuvaa jatkaakseni se muodostaa kuin näkymättömät yhdysviivat tähtien välille, jolloin niistä syntyy kuvio, legenda.
Lopuksi lainaan Hannu Rajaniemen sanoja Usvasta 3/2015: ”Minusta spekulatiivinen fiktio on enemmänkin tapa kirjoittaa kuin genre. Se on sen tunnustamista, että meillä on kyky kuvitella muitakin mahdollisia maailmoja kuin pelkät pinnalliset variaatiot tästä, jossa elämme.”
_Omistan tämän artikkelin menneiden vuosien usvalaisille Petri Salinille, Boris Hurtalle ja Sari Peltoniemelle._
(c) 2025 Saara Henriksson https://usvazine.net/saara-henriksson-ruohonjuurilta-tahtiin/
