Seuraava sarjiskirjani alkaa olla viimeistelyvaiheessa. Pääsi oikein hyvän kustantajan matkaan, mikä keventää tätä loppusuoraa ja kirjan matkaa julkaisusta eteenpäin. Ja hyvältähän se tuntuu. Ikään kuin joku jossain sanoisi, että hei, sää oot ihan oikealla tiellä, ei enää umpikujia toisensa perään.

Risto Isomäen Ruoka, ilmasto ja terveys saisi olla pakollista luettavaa päättäjille. Antibioottiresistenssi, vesipula, uudet vakavat pandemiauhat ja tuotantoeläimistä peräisin olevat virukset, jotka aiheuttavat ihmisillä erilaisia syöpiä, liittyvät kaikki eläinten tehotuotantoon. Kello tikittää.

Ihan numeroista tulin puhumaan. Aluevaaleissa mennään komealla luvulla 2075, ja kuntavaaleissa olen just tommonen pyöreä ja lutunen 309. Tehkääpä vaalikoneita ja toivo edellä, eikö vaan. Muuten ei tuu mistään mittään.

Mitäpä sitä puolikuurona muuta kuin piirrellä menemään. Loppumatkalla hoiperrellaan, ei vielä suoralla kuitenkaan.

Katottiin tunnin päätteeksi lasten uutiset. Unelmakoulu on lasten mielissä jättimäinen huvipuisto ja kauppakeskus, jossa luokat on kauppoja ja ruokalat pikaruokaravintoloita ja sushibuffetteja. Tunsin miten aivot murenee, vaikka ei kai tässä mitään uutta: kun kapitalismi syö ekana mielikuvituksen.

Migreenipäivä. Onneksi on mun höpsö eskapistinen elektroniseen ysäri- ja nollaluvun musaan painottuva soittolista. Hetkeksi unohdan nykydystopian ja tulee olo kuin ois vastarakastunut, kepeä ja 22. Tää on mun eka postaus täällä. Ei tee tällä haavaa mieli puhua muusta kuin vanhoista hyvistä ajoista.