Mitä "luonto pakottaa" tarkoittaa - meistä tulee päivisin sisäihmisiä ilmastoiduissa tiloissa ja öisin teemme ulkotyöt ja muun aktiviteetin, kunnes huonontuneet elinolosuhteet pakottavat lähtemään sinne, missä elämä on vielä mahdollista - kunnes kuolema korjaa ne, jotka eivät tähän pysty.

Uuden ilmastollisen todellisuuden jakolinja - ne, joilla on varaa viilentävään ilmastointiin ja ne, joilla sitä ei ole. Tuleeko meistä sisäihmisiä ja ulkoihmiset jätämme oman onnensa varaan - todennäköisesti näin.

"never again drop back" - olemme siirtyneet ennakoimattomaan ja vaaralliseen ilmastolliseen todellisuuteen, josta ei ole paluuta.

Tuplataan puolustusmenot, annetaan lisää veronalennuksia hyväosaisille ja yrityksille, jatketaan haitallisten yritys- ja maataloustukien jakamista, luodaan lisää luontokatoa ja ajetaan hyvinvointivaltio alas, koska siihen ei ole varaa. Irvokasta oikeistolaista tuhopolitiikkaa. Miksi?

Jos poliittinen arvio on, että olemme sotilaallisen uhan alla ja puolustusmenot on tuplattava, niin miten tähän sopii se, että samanaikaisesti tuhotaan luottamusta yhteiskuntaan, yhteiskuntarauhaa ja maanpuolustustahtoa, joka vielä on korkealla tasolla? Iso ristiriita, joten onko syy jokin muu?

Onko ehdotus puolustumenojen tuplauksesta vain varmistus sille, että hyvinvointivaltio ajetaan velkajarrun avulla varmasti alas?

Kirja on hyvä kertaus siihen mistä ja miten olemme tähän ahdinkoomme tulleet ja käsitteet avaavat nykyisyytemme ja ympäristöongelmiemme ratkaisujen moninaisuutta ja vaativuutta, mutta ratkaisut jäävät mahdollisen ja ei-niin-mahdollisen ristipaineeseen. Nykyisyytemme on melkoinen "sekametelisoppa".

Tuplataan puolustusmenot, annetaan lisää veronalennuksia hyväosaisille ja yrityksille, jatketaan haitallisten yritys- ja maataloustukien jakamista, luodaan lisää luontokatoa ja ajetaan hyvinvointivaltio alas, koska siihen ei ole varaa. Irvokasta oikeistolaista tuhopolitiikkaa. Miksi?

Mitä "luonto pakottaa" tarkoittaa - meistä tulee päivisin sisäihmisiä ilmastoiduissa tiloissa ja öisin teemme ulkotyöt ja muun aktiviteetin, kunnes huonontuneet elinolosuhteet pakottavat lähtemään sinne, missä elämä on vielä mahdollista - kunnes kuolema korjaa ne, jotka eivät tähän pysty.

Uuden ilmastollisen todellisuuden jakolinja - ne, joilla on varaa viilentävään ilmastointiin ja ne, joilla sitä ei ole. Tuleeko meistä sisäihmisiä ja ulkoihmiset jätämme oman onnensa varaan - todennäköisesti näin.

"never again drop back" - olemme siirtyneet ennakoimattomaan ja vaaralliseen ilmastolliseen todellisuuteen, josta ei ole paluuta.

Olen parin kk:n ajan nähnyt läheistä ruokajakelua ja mieleen tulee joka kerta, että miten päättäjämme voisivat tai haluaisivat auttaa ilmasto- ja ekokriisin uhreja tulevaisuudessa, kun eivät auta nyt avun tarvitsijoita. Tänään jonossa oli paljon hakijoita ja olivat ajoissa vuoronumeroa odottaen.

On häpeällistä, että ruokaa joudutaan hakemaan ja jakamaan ja todistaa vain siitä, että yhteiskuntamme perusturva ei toimi. Rikkaassa sivistysvaltiossa tämä on poliittinen päätös, eivätkä mitkään vastalauseet tätä muuksi muuta. Ruoka ja katto pään päälle on ihmisoikeus ja velvoite päättäjille.

On ihan oikeasti irvokasta, että verotuksen kiristämistä vastustetaan eli hyväosaisten ei tarvitse osallistua yhteiskuntamme heikompiosaisten auttamiseen, vaan he saavat jopa lisää rahaa kulutukseensa samaan aikaan, kun pahoinvointi yhteiskunnassamme kasvaa. Vähäosaiset laitetaan kärsimään.

Tarkennus Ruoan hakeminen ei ole häpeällistä, vaan se, että yhteiskunta ei hoida tehtävään ja huolehti kaikista kansalaisistaan.

Kun olemme uudelleenmääritelleet itsemme, elämämme yms., niin edessämme on "suuri uudelleenjärjestely", jossa laitamme elämämme palikat uuteen asentoon luomaan ja tukemaan uuden elämämme, yhteiskuntamme, taloutemme yms. rakennetta ja käytäntöjä - julmetun iso työ, mutta mitä muutakaan tekisimme.

Olemme ihmiskuntana ”suuren uudelleenmäärittelyn” partaalla, jonka onnistuminen ratkaisee kuinka onnistumme sopeutumaan jo nyt luomiimme ja tuleviin vaikeampiin elinolosuhteisiin. uuteenaikaan.fi

Olen parin kk:n ajan nähnyt läheistä ruokajakelua ja mieleen tulee joka kerta, että miten päättäjämme voisivat tai haluaisivat auttaa ilmasto- ja ekokriisin uhreja tulevaisuudessa, kun eivät auta nyt avun tarvitsijoita. Tänään jonossa oli paljon hakijoita ja olivat ajoissa vuoronumeroa odottaen.

Olemme ihmiskuntana ”suuren uudelleenmäärittelyn” partaalla, jonka onnistuminen ratkaisee kuinka onnistumme sopeutumaan jo nyt luomiimme ja tuleviin vaikeampiin elinolosuhteisiin. uuteenaikaan.fi

Olemme "suuren uudelleenmäärittelyn" tarpeessa ja alussa, jossa joudumme haastamaan sekä nykyiset toimemme, että niiden perustan ja tavoitteet. Uudelleenmäärittely koskee kaikkea - meitä itseämme ja luomaamme maailmaa kaikessa moninaisuudessaan.

Tapahtuuko "suuri uudelleenmäärittely" muutosten, murrosten, sotien, romahdusten vai näiden yhdistelmien kautta, on se mihin voimme vielä vaikuttaa. Mitä pikimmiten tämän aloitamme, niin sitä paremmat mahdollisuudet maiellä on sopeutumisessa uuteen maailmaan, joka on hyvin erilainen kuin nykyisemme.

Olemme ihmiskuntana ”suuren uudelleenmäärittelyn” partaalla, jonka onnistuminen ratkaisee kuinka onnistumme sopeutumaan jo nyt luomiimme ja tuleviin vaikeampiin elinolosuhteisiin, joita >>> (katso lisää nettisivuilta) uuteenaikaan.fi

Aloin lukea ja johdannossa tuli isoja reunaehtoja, jotka ovat päteviä, kun niitä katsotaan nykyisyydestä ja nykyisestä ihmisyydestämme käsin - mutta on kuitenkin mahdollista löytää syvempiä syitä ongelmillemme, joita uusi aika esittää -itse ihmisyytemme ja tietoisuutemme laajuus. Sekä että.

Tarvitsemme molemmat lähestymistavat ilmasto- ja ekokriisin ja muidenkin kriisien ratkaisemiseksi, mutta pidän selvänä, että se maailma, joka joskus mahdollisesti elää ekologisesti ja elämäeettisestti kestävästi, niin silä on laajempi elämäkeskeinen tietoisuus ja ihmisyys. Siksi uusi aika!

Merkityksellisintä uudessa ajassa ja sen mukaan elämisessä on, että se tarjoaa myös hyvän ja mielekkään elämän, vaikka olosuhteet ja sopeutuminen niihin tulee olemaan yhä vaikeampaa - silloin tarvitaan "mielenlujuutta", joka syntyy elämäyhteisyydestä ja luottamuksesta elämään. Siksi uusi aika!

Voimme etsiä merkitystä ja mielekkyyttä elämäämme tekemällä valintoja elämässämme, jotka monesti ovat kuitenkin liian vaikeita, tai sitten pysähtyä ja oivaltaa, että elämä tässä ja nyt on tila, jossa nämä valinnat syntyvät itsestään ilman omaa pyrkimystämme - elämä näyttää miten elää hyvää elämää.

Rohkeus ja kyky tehdä asioita, jotka tiedämme hyviksi ja tarpeellisiksi, eivät synny meistä itsestämme - toki osa siihenkin pystyy - vaan siitä, että oivallamme mistä tämä rohkeus ja kyky löytyvät, ne löytyvät, kun elämme siinä mitä on, kun emme elä mielemme luomissa kuvissa ja arvoissa.

Emme löydä tietä mahdolliseen tulevaisuuteen ennen kuin kysymme näitä kysymyksiä, vastaamme niihin rehellisesti ja toimimme niiden mukaan. (ketju)

Kasvun aikaansaama euforia ja takertuminen kuviteltuun kaiken pelastavaan kasvuun on jopa hellyyttävää - kuin lapsen uskoa joulupukkiin. Kasvusta on tullut aikamme uskonto ja pelastusoppi, joka upottaa meidät.

Enpä oikein tiedä - uusi aika on varmasti "erilainen, suurempi ja vahvempi tulevaisuus", mutta ei silti sytytä. Sanoisin päinvastoin - halutaan rauhallisempaa, helpompaa ja mukavampaa elämää ja maailmaa, joita ei ole koskaan ollut eikä nykyisyydestä tule - mutta uusi aika voisi sen tarjota.

Populistin lupaus: ennen oli kaikki paremmin ja siksi on mentävä taaksepäin entiseen maailmaan - mutta sitä maailmaa ei ole ja aikamme haasteet ovat aivan erilaisia kuin ennen, joten pieleen menee ja tuhoa syntyy. Mutta hetken se luo katteetonta toivoa.

Suuri murros uuteen aikaan on tapahtumassa ja vaikka sitä vastustetaan tai se ohitetaan, niin ei sitä voi estää - se mihin voimme vaikuttaa on kuinka paljon tuhoa luomme ennen kuin ymmärrämme tuhon järjettömyyden. Elämän "suuri evolutiivinen pyörä" pyörii eteenpäin joka tapauksessa.

On mentävä evolutiivisesti eteenpäin, luovuttava nykyisyytemme tuhoisista rakenteista ja kestämättömästä elämän- ja maailmanmallistamme ja oivallettava uusi elämäkeskeinen todellisuus ja elämä, jota uusi aika kuvaa.

Hetken oli maailma kaunis!

Hieno ja ajankohtainen puhe, jota kiiteltiin - mutta mitään muuta sen johdosta ei tapahdu - suhtaudutaan vain juhlapuheena. Mutta hyvä, että edes Kontula muistuttaa siitä minkä hyväksymme nyt tapahtuvan.

Olemme "suuren uudelleenmäärittelyn" tarpeessa ja alussa, jossa joudumme haastamaan sekä nykyiset toimemme, että niiden perustan ja tavoitteet. Uudelleenmäärittely koskee kaikkea - meitä itseämme ja luomaamme maailmaa kaikessa moninaisuudessaan.

Aloin lukea ja johdannossa tuli isoja reunaehtoja, jotka ovat päteviä, kun niitä katsotaan nykyisyydestä ja nykyisestä ihmisyydestämme käsin - mutta on kuitenkin mahdollista löytää syvempiä syitä ongelmillemme, joita uusi aika esittää -itse ihmisyytemme ja tietoisuutemme laajuus. Sekä että.

Voimme etsiä merkitystä ja mielekkyyttä elämäämme tekemällä valintoja elämässämme, jotka monesti ovat kuitenkin liian vaikeita, tai sitten pysähtyä ja oivaltaa, että elämä tässä ja nyt on tila, jossa nämä valinnat syntyvät itsestään ilman omaa pyrkimystämme - elämä näyttää miten elää hyvää elämää.

Emme löydä tietä mahdolliseen tulevaisuuteen ennen kuin kysymme näitä kysymyksiä, vastaamme niihin rehellisesti ja toimimme niiden mukaan. (ketju)

Enpä oikein tiedä - uusi aika on varmasti "erilainen, suurempi ja vahvempi tulevaisuus", mutta ei silti sytytä. Sanoisin päinvastoin - halutaan rauhallisempaa, helpompaa ja mukavampaa elämää ja maailmaa, joita ei ole koskaan ollut eikä nykyisyydestä tule - mutta uusi aika voisi sen tarjota.

Olen selvästi ollut melko kiivaassa mielialassa kirjaa kootessani, sillä suuri osa kirjaa on "mikä hel...tti meitä vaivaa, miksi valitsemme tuhon, emmekö ymmärrä, että muutos on pakko jne", mutta onneksi kirjan lopussa rauhoitun ja esitän ratkaisuja ja lopun kysymykset tiivistää ihmetykseni.

Toki esitän näkemyksiä miten olisimme voineet toimia toisin mm. koronapandemiassa, miten voisimme elää toisin estääksemme ekokatastrofia, mutta emme niin tee jne - mutta olen selvästi ollut närkästynyt siitä, että menetimme hyvän mahdollisuuden pohtia elämämme suuntaa koronapandemian aikana.

Kirjan luonteeseen on varmasti vaikuttanut se, että se on viimeinen uusi aika -kirja, joten pettymys poliittiseen kyvyttömyyteen ja ihmisten haluttomuuteen ja nykyisyytemme ehdottomuus, jotka estävät muutosta, ovat lujassa eikä muutosta ole näkyvissä. Silti olen optimisti - ehkä elämä yllättää.

Jokainen Uusi aika -kirja on oma näkökulmansa uuteen aikaan ja ovat melkolailla erilaisia luonteeltaan ja sanomaltaan - mutta yhteistä on pyrkimys kuvata uutta aikaa ja miten se muuttaisi itseämme, elämäämme, maailmaa, kaikkea ja tarjoaa vaihtoehdon nykyisyydellemme, jolla tulevaisuutta ei ole.

Jokainen lukija tekee luonnollisesti oman subjektiivisen tulkintansa uuden ajan sanomasta, merkityksestä, vaikutuksesta ja siitä mitä tämän johdosta tekee vai tekeekö mitään ja onko sen sanoma realistinen, idealistinen vai mahdoton. Mutta vaihtoehto nykyisyydellemme se kuitenkin on?

Kirjan luonteeseen on varmasti vaikuttanut se, että se on viimeinen uusi aika -kirja, joten pettymys poliittiseen kyvyttömyyteen ja ihmisten haluttomuuteen ja nykyisyytemme ehdottomuus, jotka estävät muutosta, ovat lujassa eikä muutosta ole näkyvissä. Silti olen optimisti - ehkä elämä yllättää.

Kun vertaa ilmasto- ja ekokriisin tarvitsemaa muutosta elämäämme, niin pettymys on lievä sana sille, että edelleen poliittinen ja yleinen tavoite on lisätä aineellista kulutusta talouskasvun avulla, joka ilmasto- ja ekokriisin aiheuttaa. Haluamme lisää sitä mikä elämämme edellytyksiä tuhoaa.

Tänä ja ensi vuonna kehittyvä super El Nino näyttää meille mitä lämpeneminen muutamalla kymmenyksellä tarkoittaa, vaikka suurimmat vaikutukset eivät tulekaan heti, vaan viiveellä. Globaali lämpötila noussee +1,7 asteeseen tai jopa yli, jonka jälkeen muutama tasaisempi vuosi ja sitten taas mennään.

Tarvitsemme jonkin kollektiivista turvallisuuden tunnettamme järkyttävän katastrofin, jotta pysähtyisimme miettimään mitä olemme tekemässä ja päättäisimme lopettaa itsemme ja luonnon tuhon. Tähän mennessä mikään ei ole tätä vielä tehnyt, mutta uskon, että se ei ole kaukana. Toivo elää järkytyksessä.

Kirjan luonteeseen on varmasti vaikuttanut se, että se on viimeinen uusi aika -kirja, joten pettymys poliittiseen kyvyttömyyteen ja ihmisten haluttomuuteen ja nykyisyytemme ehdottomuus, jotka estävät muutosta, ovat lujassa eikä muutosta ole näkyvissä. Silti olen optimisti - ehkä elämä yllättää.