Salaisuustaso (@blog.salaisuustaso.fi.ap.brid.gy)

Mitä me teemme silloin, kun meistä ei kuulu mitään? Meidän sosiaalinen mediamme ja verkkosivustomme päivittyvät melko harvoin. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että emme puuhailisi jotain, sillä elämä Salaisuustason ympärillä on ollut etenkin viime aikoina aika hektistä! Toki meidän (Satu ja Juha) elämässämme pyörii lapsiperhearki, joka oman arvokkaan aikansa vie, mutta myös erilaiselle taiteilulle jää aikaa: perheessämme luodaan aika paljon kaikenlaista, mikä on ihanaa. Vaan käytetäänpä sananen tai kaksi avaamaan tätä hullunmyllyn lankapalloa, sillä meistä nämä ovat varsin kivoja juttuja! Satu sai apurahan ja on vienyt eteenpäin monia projekteja. Satun ja Maiman “Maatuminen”-lyhytelokuva valmistui. Sen voit käydä katsomassa Espoo Cinessä parissa näytöksessä. Tästä projektista syntyi aivan upeita Klaus Welpin ottamia valokuvia, joita voit käydä ihastelemassa länsimetron asemilla Tapiolassa, Espoonlahdessa ja Kivenlahdessa. Suurin valokuvateos taitaa olla n. 5 metriä korkea, ja kuvien värikkyys on kuin jostain toisesta, iloisemmasta ja toiveikkaammasta maailmasta. Maatuminen-lyhytfilmi ottaa kantaa kuluttavaan elämäntapaamme, mutta herättää toiveikkuutta. Kiersimme viikonloppuna kuvaamassa teoksia, ja Juha samalla tarkkaili ihmisten ilmeitä hieman: valokuvateokset ilostuttivat. Se on ihanaa ja arvokasta. Lisäksi Satusta tuli tohtoriopiskelija! Ehkäpä meidän tulisi tehdä jotain “back to school” -aiheista. Satu on tehnyt pitkän työuran ja käytännön työtä tukea tarvitsevien taiteilijoiden kanssa, ja tämä konkretisoituu nyt väitöskirjan työstämisenä ja epäilemättä tohtoriksi valmistumisena. Ja tästä hommastahan saa sitten miekan! Hitsi! Miekan! Uutisia kun ihminen katsoo, ja niitä tuntuu olevan turkasen vaikea välttää, niin maailman inhimillinen puoli ei tunnu saavan sen ansaitsemaa arvostusta. Siksi on mitä tärkeintä saada kuuluville niiden ääni, joille metelin pitäminen on hankalampaa, koska muuten menetämme ison osan potentiaalistamme ihmiskuntana. Tämän suunnan jarruttaminen, sen kampeaminen siihen suuntaan, jossa näkyy taas ihmiskunnan moninaisuus ja jossa kuuluu meidän kaikkien ääni, on hankalaa ja paikoin raskasta. Kyynisyys on petollisen helppoa, ja tuntuu, että hiljattain ainakin Juhan energiaa on kulunut paljon sen välttämiseen. Työn alla Juhalla on verkkosarjakuvaa, tällä kertaa ehkä hieman pidempi tarina. Tämän taustalla on pieni ärsyyntyminen julkisessa diskurssissa meneillään olevaan menneiden haikailuun ja siitä kimmonnut muistelu, että oliko se lapsuus silloin 90-luvulla nyt oikeasti niin älyttömän auvoisaa. Luonnoskirjassa näyttäisi olevan myös kosolti uusia tarra-aihioita. Ajatusten työstäminen vaatii aikaa, eikä siitä saa kovin räiskyvää sisältöä, ennen kuin se purkautuu luovana hetkenä, jolloin sata miljoonaa asiaa vaatii huomiota. Joten olemme me hieman suunnitelleet myös uusia juttuja, joista osa on toivottavasti hauskoja ja osa toiveikkaita, kuten tähänkin asti. Kuvittelimme muutamia kuvia, joista aiomme painaa kortteja. Mukana on lempeyttä ja ehkä jopa naiivia kantaaottavuutta, mutta kukapa ei olisi mieluummin naiivi kuin nihilistinen? Lisäksi voit tavata meidät Helsingissä Fun Design Summer Marketissa Redissä Kalasatamassa 31.8. Mukana on uusia kortteja, paitoja ja suurin osa kauppamme tarjonnasta. Tule käymään! Tapahtuma vaikuttaa ihan huipulta! Pyrimme pääsemään myös muihin tapahtumiin myymään, joten ehkäpä nähdään vielä Helsingin ulkopuolellakin! Koitetaanpa pitää itsestämme meteliä, kukin omalla tahollamme. Oot tärkeä ja kyllä tää tästä muuttuu paremmaksi! https://www.salaisuustaso.fi/blog/mita-me-teemme-silloin-kun-meista-ei-kuulu-mitaan/