Toivottavasti nukuitte hyvin! Keksin yhtenä yönä klo 3.01, että tämä on minun tärkeä herätyshetkeni. Laitan asiat järjestykseen, saan hurjimmat ideani, käyn läpi luentoni ja kirjoitan kolumnini. Sen jälkeen lähden askel askeleelta kulkemaan sammalpolkua ja nukahdan. Siinä menee ainakin tunti. 🧡

Polku suolle oli saanut uusia esteitä keloista. Oli vetisempää kuin viime vuonna. Karpalot jököttivät tiukasti sammaleen sisällä. Marja marjalta kaivelin kohmeisin sormin. Yritin auringon puolelle, mutta upotti. Palasin varjoon. Suo oli hiljaa. Kauniin keltainen. Mättäät täynnä punaisia pilkkuja.

Teen sudokua sängyssä ennen kahdeksaa. Korviini kantautuu television keskustelu Suomen tilasta. Joku nainen: työvoimasta saisi tekoälyn avulla paljon enemmän irti. Väärä vastaus. 🤯 olisi pitänyt vielä lisätä: ”lattiatasolta”, niin hierarkkisen johtamisen ja ihmiskäsityksen kaiku olisi täydellinen.

Päähänpistosta läksin saunan jäljeen laiturille, näkyisikö revontulia. En vielä tänä vuonna olekaan onnistunut havaitsemaan. Näkyi. Paremmin varmaan naapurin rannalta pohjoiseen. Kipitin sinne pantuani pompan päälle. Mikä näky! Kiitollisena katselin taivaan valoja. Vahojärvi.

Syyshommia mökillä. Pottu nostettu, mitä nyt joltain nokkijalta on jäänyt jäljelle. Aitakin oli ympärillä, kun viime vuonna luulimme mäyrän käyneen. Ylhäältä on tultu ja päällimmäiset rohmuttu. Hyvin ovat silti riittäneet täälläolon ajan meillekin. Ihana auringonlasku. Jäljet johtavat järveen.

Toiset sen osaavat. Rentoa sunnuntaita sinullekin!

Iho menee kananlihalle, kun käy aamuin illoin järvessä. Ei siksi, että kylmäisi, vaan näkymän vuoksi. Illalla värit ja aamun pimeydessä tähtitaivas. Joskus on lintuseuraakin. Kerran avautui ikkuna miltei taivaisiin. Arjen ihmeet tuovat hyvän mielen.

Tuuli puuskutti klo 5 niin, että laituri nitisi. Vasta täyteen tikattu tähtitaivas hengen salpasi aamu-uinnilla. Otavakin oli hollillaan männyn alla. Katuvalot eivät vielä häirinneet. Luonto tarjoaa pysäyttäviä elämyksiä. Se rentouttaa, vähentää stressiä ja parantaa unen laatua. Iloa päivääsi!

Oulussa tulevat lapsuusmuistot mieleen. Söin eka kerran siivutettua makkaraa Mossen takapenkillä. Mieheni söi eka kerran täällä maivoja ja nahkiaisia, kun muutimme tänne töihin 1976. Paljon on muuttunut, Ainolan puisto on pysynyt ihanan isona. Kadulla liikkuvat nyt uudet nuoret. Ketä lie Jumprussa?

Jos haluaa nähdä maailmaa, täytyy mennä #maatapitkin .

Voi taivas, minkä loiston näytit tänään auton ikkunasta! #elämänilonjäljillä

Valoa aamuusi! Aikaisen lehdenhakumatkan kruunasi kurkien trumpettien törähtely. Ovatko ne jo tosissaan aloittelemassa muuttoa? Eilenkin ne isoina auroina suuntasivat etelään.

Kuulimme yhtäkkiä valtavan kovia ääniä pyöränselkään. Ja hetken päästä kurkiaurat näkyivät lähestyen peltojen ja päittemme yli Tiihalassa Kangasalla. Mukaansa meitä eivät ottaneet… vaan laskeutuivat puiduille pelloille. Taianomainen tunnelma lämpimässä syysaamussa. #syysmuutto

Eilisen päivän saldoa. Kimalaiset parveilivat kallionauhuksilla. Löysimme uudelleen Melajoen. Olimme nyt autolla liikkeellä. Sinne pääsee mökiltä veneelläkin. Eka kerralla meinasimme ajautua koskeen. Iltanäkymä rantasaunan portailta päkäpilviin huikaisi. Ilot löytyvät arjen yksityiskohdista!

Puolukoiden sijasta olisi voinut poimia mustikoita ruskatarjottimelta. Saunan aikaan aurinko värjäsi taivaan. Lämmin tuulenvire ja kuikkien huikkaukset järveltä palauttivat kesäisen tunnelman. Mutta nyt on jo pimeää, siis syksy ja pitäisi sytyttää kynttilät lyhtyihin. Josko huomenna…

Muisteluretki serkkumme lapsuuteen. Orpokoti, nyt päiväkoti, TallboTamminiemessä, jossa serkkumme vietti 8 v. Siellä piti käydä nukkumaan 17.30. Aamulla kouluun puistotietä, jolla pelotti kulkea. Hän kuului pohjasakkaan, jota kiusattiin. Saunalta näki Seurasaareen. Sylvi Kekkoselle piti niiata.

Tulin illalla kiven sisään. Huone tyrmäsi pimeydellään ennen kuin osasin avata pimennysverhon. Olen tätini jalanjäljillä, Katajanokan entisessä vankilassa. Tapaan tätini, orpokodin kasvatin, joka uskalsi iällä alkaa selvittää vaarallisen äitinsä elämää. Olen penkonut arkistoja, vaarallinenko? Ei.

Istutimme tuuliseen rinteeseen kolme omppopuuta 10 v. sitten. Olin vastustanut niiden järittämistä vuosia uskoen satoon. Niiden tilalle mies ehdotti tyrnejä viime kesänä. Suostuin pitkin hampain. Nyt kahden tyttötyrnin oksat ovat pullollaan. Pitäisi kuunnella järjen ääntä. Aamupuuro sai väriä!

Pyöräretkellä näin harmaahaikaran kahahtavan lentoon sillan kupeesta. Vain siivet erottuvat etäältä. Pysähdyin kuuntelemaan kissankellojen helinää. Haistoin puidun viljan sänkipellolta. Lämmöstä huolimatta viileä henkäys pyyhki poskia. Kun huomaa arjen pienet ilot, voi olla usein hyvällä mielellä.

Upea aamupäivä pitkälle kävelylle Tampereella. Läpi puistojen ja rantojen. Se päätyi Tammelantorille kalalautasen äärelle.Tampere on kaunis, mutta sillasta Särkänniemeen tulee ruma. Se tukkii Mustanlahden sataman. Ei luulisi olevan turhempaa rakennuskohdetta säästökuurilla olevalle kaupungille.

Eilen hieno luontokokemus: Käpykintukka. Kaitoja vesiä, nousua ja laskua, pitkospuita ja kivenjärkäleitä. Luulin reitin olevan 3,5 km suuntaansa eli yht. 7, mutta kun laavua ei näkynyt, kysyin tekoälyltä. 14 km. Istuimme alas, söimme eväämme ja palasimme. 3 tunnin vaellus. Pöljät erehdykset ihania!

Aurinko värjäsi taivaan sinisenpunaisenkukertavaksi. Luodetuuli puhaltaa.

Tämä kuva vei minut lapsuuteen. Pelto on kotini lähellä koulutien varrella. Muuntaja oli jännä paikka. Ulkopuolella odottelimme monet kerrat, kun sähköasentajaisä korjaili jotain sen sisällä ukkosen jälkeen. Emme saaneet mennä sinne paitsi veljeni. Hänestä tulikin sähköasentaja, sähköinsinöörikin.

Enpä ikinä ole saanut höyrypesua aamu-uinnilla. Kalsea sumu rynnisti kimppuuni ennen kuin ehdin veteen, joka oli vielä 18-asteista. Hyvää kirkkenevää sunnuntaita!

Aamukävelyllä oli raikasta tuulen ansiosta. Ulpukat keinuivat villisti laineilla. Kuvasta tuli van Goghin maalaus. Kivaa ulkoilusäätä sinullekin!

Nyt kyllä löytyi vadelmia. Täytyi tosin ajaa Särkilammen marjatilalle itse poimimaan. Se sijaitsee Seitsemisen kupeessa. Tuli sinne muitakin ikäisiäni eka kerran elämässä kasvatetuista puskista -poimijoita. Villivadelmia on niukasti, siinä varmaan syy. Olihan se helppoa!

Olipa kivaa seuraa villivadelmien seassa kivisessä ryteikössä. Amiraaliperhonen. Vaan oli se yhtä levoton kuin minäkin. Liihotti paikasta toiseen. Sen syytä en tiedä. Omani kyllä: vadelmia ei yksinkertaisesti ole paljoa. Luulin, että avohakkuusta olisi edes jotain iloa. Oletko sinä löytänyt?

Leinosten sukujuhla alkoi Olavinlinnasta yli sadan suvustaan kiinnostuneen voimalla. Aurinko helli meitä. DNA-tutkimus on vienyt juuremme Etelä-Savon syntymäseuduille 1200-luvulle, jonne syntyi ensimmäinen poikalapsi. Osa jälkeläisistä jäi sinne, osa muutti Kainuun korpiinkin, missä minä synnyin.

Pääsimme vihdoin mieheni kanssa pyöräilemään kuumuuden hellitettyä. Mikä ihana maalaismaisema avautuukaan Tiihalassa! Puintivalmiita viljapeltoja silmänkantamattomiin. Kypsän viljan tuoksu vie ajatukset syksyyn, vaikka on vasta elokuu. #Kangasala

Pikkumiesten maaginen yöretki, 14 km., Isojärven kansallispuistoon. Mummuvaarilan väki jännitti ukkos-ja sadevaroituksia. Hyvin se oli mennyt. Tuoretta kalaakin oli saatu ja mustikoita. Telttaan oli tullut sammakkokin vieraaksi. Ulosheiton jälkeen se oli loikkinut katolle esiintymään valoa vasten.

”Poimi minut, poimi minut, mustikanpoimija. Minä olen piilossa varvikon alla, sammamättäällä”, lauloi Kiti Neuvonen muinoin. Totta, kuvissakin mustikat lymyävät, vaikka niitä roikkuisi kasapäin. Niistä on vaikea saada kunnon kuvaa paitsi ottamalla se läheltä.

14. hääpäivän viettäjät pikkumiehineen ja koirineen tekivät veneretken Vesijärven perälle. Paluumatkalla loppui bensa. He soutivat meidän venerantaan auringon laskiessa. Pikkumiehet saivat hypätä veneestä uimaan. He ja äitinsä pääsivät vaarin charterkuljetuksella mökkisaareensa. Isi souti perässä.

On se vaan kaunis näkymä Haralanharjulta. Onneksi tornin juurelle viritetty nuotio ei kolmanteen kertaan polttanut tornia. Kahvila oli auki toiseksi viimeistä päivää. Herkulliset kakut! Ps. Pellon valkoiset pallukat eivät ole rakeita. #mäoksallaylimmällä #elämänilonjäljillä

Jo on maailma mallillaan! Selviytymisohje: ”Jos ja kun automaattiajo-ominaisuudet yleistyvät, vastaavia tilanteita saattaa sattua enemmänkin. Jos havaitset liikenteessä nukkuvan kuljettajan, seuraa autoa ja soita heti hätänumeroon. Autoa ei kannata yrittää pysäyttää itse!” www.hs.fi/suomi/art-20...

Karkkimansikka yllättää. Onhan siitä jo yli 10 v., kun mainos houkutteli tilaamaan puutarhakaupasta sen taimia. Ei kunnon maassa menestynyt, mutta viime vuonna pihalle levinnyt taimisto tuotti pari marjaa. Tänä kesänä varaston edusta on täynnä isoja ahomansikan makuisia marjoja. Uskomatonta!

Oli ilta ihanin mökillä. Pikkumiehet kalkattivat, uivat ja aurinko laski. Koiratkin hyppäsivät syvään päätyyn ja ilakoivat vedessä. Ei ihme! Tulivat toisesta mummolasta Rautjärveltä Imatran takaa Vahojärvelle iltamyöhään.Pitkä matka tässä helteessä. Nyt koisivat vielä. Kivaa kesäpäivää kaikille!

Lähdettiin huvittelemaan Kurun markkinoille. Satamassa oli hinaaja Rutala. Kippari kertoi, että poikamme @ajanmies.fi oli ajanut sen Lappeenrannasta Saimaan kanavan/Venäjän kautta 5 v. sitten Poriin. Sain kultahäälahjaksi kahdet lasiset korvakorut, koska en osannut päättää, kummat otan.

Mökkeilyä, perhosia ja suota helteestä viis. Illalla aikaisin nukkumaan paitsi eilen, kun tiskiallas alkoi pulputtaa. Harmaiden vesien säiliöstä ei vesi suodattunut eli salaojaputki oli tukossa. Aloimme kaivaa lapiolla ja näimme auringonlaskun, toivotonta. Tänään apua tulossa. #elämänilonjäljillä

Kiitos tiedosta!

Tähän kiitos sellanen EU-direktiivi, joka määrää AI-yhteenvedoille ja hakukoneiden tulosten näyttämiselle yms. pakolliseksi niihin käytetyn energiankulutuksen ja päästöt. Ennen kuin klikkaat, joudut joka kerran tekemään tietoisen valinnan.

Mökin pihassa on ollut vilskettä. Haapaperhonen tässä. Päältäpäin musta ja valkoista pilkutusta siipien reunoissa, mutta kun nostaa siipensä ylös, se saa ihan eri ilmeen. #perhoset

Pakolliset tekoäly-yhteenvedot kymmenkertaistavat Google-hakujen jo valmiiksi valtavan energiankulutuksen. Hiilidioksidipäästöt nousisivat 250 kilotonnista 2 500 kilotonniin vuodessa. Professori Hannu Toivonen suosittelee vaihtamaan Googlen esim. Duckduckgo-hakukoneeksi. www.hs.fi/suomi/art-20...

Suolla törmäsimme maariankämmekkään, kotimaiseen orkideaan. Joku ötökkä maisteli mettä kukinnossa. On se vaan kaunis kukka!

Tiedusteluretki hillasuolle anivarhain, jolloin ei vielä tuntunut saunalta. Punaisia suppuja oli enemmän kuin kypsiä, kaikkia vähemmän kuin viime vuonna. Silti suo on ihana paikka rämpiä. Muutama kippo saalistakin tuli. Erästä miestä paarmat kurittivat. Minuun ne eivät koske. Miksiköhän? #hillassa

Anna-Riikka Carlssonin Rakas Eeva Kilpi Juhlat jatkuvat vielä -teoksesta huokuu kahden eri sukupolven ystävyys. ”Ei elämässä muuhun pysty, paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi.” Ilahdutan sinua Kilven runolla ja eilisillan auringonlaskulla. Ketä sinä voisit tänään ilahduttaa! #elämänilonjäljillä

Pyöräilimme maalaismaisemassa. Sahalahden hautausmaalla silmiin pisti tuttu nimi! Saarioisten kartanon entisiä omistajia? Reino Avonius osti sen v. 1941. Sodan jälkeen tupakasta oli pula. Niinpä hän perusti tupakkatehtaan. Nyt kaikki tuntevat nimen, kiitos hänen luovuutensa ja liikemiesvaistonsa.

Sadekesänä 1962 kirjoitin joka päivä runon ruutuvihkoon. Sadekesänä 2025 olen kutonut kuvan villaisia. Lovikka-lapasideasta kiitän pikkumiestä, 11 v., joka syksyllä. tuli kysymään mummultaan neuvoa, koska koulussa ei kutominen sujunut. Sen jälkeen hän urakoi itselleen kolmet. Eivät sisälly kuvaan.

50 vuodella myöhennetyllä häämatkalla länteen eilen. Silmänruokaa Kasvihuoneravintola Lindhissä. Kaskisten uinuvasta puutalokaupungista löysimme savustamon: herkullista nieriää ja savukatkarapuja. Kaikki miehet olivat kalastamassa. Kristiinankaupunki kylpi valossa. Kirkkoa ei avattu kolkuttaville.

Tästä on 50 vuotta. kultahääpäivämme tänään. Emme olleet vuokranneet Opperataloa, vaan menimme naimisiin keskellä Veneheiton raittia sukulaisten ja kyläläisten juhlistaessa meitä. Kylän kirkosta se alkoi, kodin pihalla seurusteltiin ja Höpölässä tanssittiin yötä myöten. #elämänilonjäljillä ❤️

Oli ihana käydä tervehtimässä aurinkoista Esko Sirolaa Parkanon kehräämössä ja tytär Sirpaa. Myytävää oli vielä kasapäin. Lopullisesti se sulkeutuu hänen täytettyään 90 v. elokuussa. Käsityöharrastus oli alkanut hänen ollessaan tulirokon vuoksi eristyksissä lapsena, kun korttipeli ei enää maistunut.