Täällä kalastellaan. On kivasti näkynyt lintuja, vaikka muuten on ollut hiljaisenpuoleista.

En voi sille mitään, että pidän keskustelua joukkojen lähettämisestä Ukrainaan hieman ontuvana niin kauan kun Ukraina ei saa omia joukkojaan mobilisoiduiksi. Tämä on hankala kysymys, myös moraalisesti. Kenelle maanpuolustus kuuluu?

Puhuin valkovenäläisen ystäväni kanssa, joka odottaa tuomioistuimen kutsua, ja mahdollista vankeutta. Hän on 70 v, ja hoitaa 94-vuotiasta äitiään. Syytteen hän on saanut v 2020 otetun valokuvan takia. Siinä hän seisoo kadulla. Syyttäjä: Syytetty häiritsi liikennettä, ja on taipuvainen rikoksiin.

Tältä näyttää siirtokuntalaisten väkivalta Länsirannalla. Vuodesta toiseen. Tämä tapaus on poikkeuksellinen vain siksi, että kyseessä on hyvin tunnettu henkilö.

En osannut nuorena aavistaa, että minulla olisi joskus kasapäin tuttuja vankiloissa. Nyt on. Venäjällä monta, ja äsken sain viestin Valko-Venäjältä, jossa ystäväni odottaa tuomioistuimen päätöstä, mutta luultavasti vangitaan. Hän on tehnyt useita reportaaseja maan kurjista vankila-oloista.

On perin surullista, että Suomessa ei vuosikausiin ole ollut talouskasvua, ja nyt pitäisi iloita siitä, että sellaista ehkä tulee sotateollisuuden kautta. Voisi sitä tekniikka kai inhimillisemminkin kehittää kannattavaksi.

Välillä vanhempaa tekstiä lukiessa pitää ihan pysähtyä makustelemaan jotakin sanaa. Juuri nyt "joutavoi". Kyseessä se, mitä kesävieraat Kannaksella tekivät. Eli olivat joutilaina. Henkilökohtaisesti olen erittäin pätevä joutavoimaan, ja näin viikonlopun kynnyksellä suosittelen sitä muillekin.

Jatkojuttuja Zelenskyin käyttämästä tyynystä, aamukahvikupista ja hissistä odotellessa. Sekuntti- ja yksityiskohtaseuranta on vienyt valtavan paljon aikaa ja tilaa syvällisemmästä journalismista, eikä tämä koske vain tätä kyseisestä vierailua.

Aika jännää kun tuntee tarvetta jollakin tavalla kommentoida kahden vanhan miehen tämänpäiväistä puhelua, vaikka ei oikeasti tiedä mitä he ovat sanoneet toisilleen. Voi vain aavistaa, etteivät tehneet maailmasta parempaa tai turvallisempaa.

Niin kovin harvoin voi tehdä jotakin oikeasti merkityksellistä. Sitten kun sellainen tilaisuus sattuu kohdalle, tuntee syvää iloa. Tänään oli päivä, joka kantaa. Kyse ei ole suurteosta, vaan pienteosta, mutta silti tärkeästä hetkestä nuoren läheisen kanssa. #isoäitiys

Sain muistutuksen siitä, ettei pitäisi olla kyyninen. Kerroin nuorelle läheiselle tilanteesta, jolloin ehdokas oli vaaleissa saanut vain yhden äänen. Ei edes vaimo äänestänyt häntä. Ehkä hän ajatteli, ettei mies tarvitse lisää stressiä, sanoi nuori, joka on itse kokenut paljon stressiä. #empatia

Todellako näin? Zelenskyi otti yhteen Trumpin kanssa? Nyt tarkuutta!

Sydämeni pohjasta: saatana! Ei ole rajaa, miten häpeällistä on jenkkien toiminta. Ei vain sen yhden, vaan jokaisen, joka ei asetu häntä vastaan. Slava Ukraini!

Kavereita kävelyllä.

Voi harmin paikka, Savonlinnan oopperajuhlat perui odotetun esityksen, jonka piti olla kesän huippuelämys. Nyt kenttä on vapaa - mainosta mahtava tapahtuma/ konsertti/ teatteriesitys, joka kannattaa valita perutun tilalle, kiitos! Mielellään Itä-Suomessa.

Vanhemmiten on aina kivaa nähdä jotakin itseäkin vanhempaa, kuten mystiset "Ales stenar" viikinki-ajalta.

On sietämätöntä kuvitella Putinin riemua kun hän lähettää Trumpille kutsun voitonpäivänparaatille Moskovaan. Vieläpä tasan 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Vastenmielisyyden huippua.

Kirjoittamisen lomassa kävelyä huikeissa maisemissa. Eksyin, ja satuin 5000 vuotta vanhalle, kiehtovalle hautapaikalle: Havängsdösen. Se oli aikojen saatossa hautautunut hiekkaan, ja vasta 1800-luvulla myrsky puhalsi hiekat pois, ja paljasti tämän.

Oi niitä aikoja. Aamunäkymä Moskovan kotini keittiön ikkunasta kymmenen vuotta sitten. Tuon risteyksen liikenne oli kiehtovaa katseltavaa aina, ilman tappeluakin.

Kuulin läheiseltä koululaiselta, että Helsingin koulujen oppilasneuvostot oli kutsuttu kaupungintalolle kuulemaan uusista opetussuunnitelmista. He saivat samalla esittää omia ehdotuksiaan asiassa.Tämä on minusta hienoa. Koululaiset oppivat, missä päätöksiä tehdään, ja miten niihin voi vaikuttaa.

Minua huvittaa suuresti ikäisteni ja vielä vanhempien paheksuvat some-kommentit UMK:sta. Jokin on maailmassa vielä radallaan: meitä nuoremmat tekevät kaiken väärin. En itse pysty tätä(kään) asiaa kommentoimaan, koska se ei kuulu kiinnostukseni piiriin.

Olen tuhat ja taas tuhat kertaa miettinyt, miksi eivät venäläiset nousseet sorron merkkejä vastaan kun ne vasta alkoivat ilmaantua. Taidan miljoona kertaa vielä kysyä, miksi eivät suuret joukot Yhdysvalloissa protestoi. Ja sen päälle kysyn, mitä itse teen näitä pahoja merkkejä vastaan. Liian vähän.

Lueskelin taas kasoittain vanhoja papereita arkistossa. Törmäsin sanaan pyynnös, joka tarkoitti anomusta. Minusta se on hieno sana.

Pukeuduin lämpimästi kuin siperialainen mummo, ja edelläni bussipysäkille käveli nuori nainen ilman käsineitä, pää paljaana, ja takki auki. Muistan kouluvuosiltani elävästi, miten riisuin myssyni heti kun pääsin kulman taa, ettei äiti enää nähnyt. Näin muuttuu ihminen.

Tuli mieleeni, että Putin on jatkuvasti haukkunut länttä ja kehunut Kiinaa. Jos hän nyt alkaa lähemmin kaverraamaan Trumpin kanssa, johtuuko se siitä, että hän on katsonut karttaa ja tajunnut, että Yhdysvallat onkin Venäjälle itänaapuri?

Tuntuu kuin Amerikan meno Trumpin ja Muskin tahdissa on saanut Suomessakin vaikka minkäänlaisia kusiaisia esiin muka sivistyneiden kaapujen alta taputtamaan järjettömyyden voitolle. Nyt nauramme Neuvostoliiton ihailijoille, jonakin päivänä aivan varmasti nauretaan Yhdysvaltain nuoleskelijoille.

Mun piti tänään lievittää maailman absurdista menosta johtuvaa ahdistusta seuraamalla hauskan absurdia tapahtumaa. Luin aikataulun väärin ja myöhästyin. Lohdutukseksi menin taidenäyttelyyn, jossa näin niin absurdin puukäärmeteoksen, että hörähdin nauramaan ääneen. Saanen esitellä.

En yleensä juuri marisee muiden tekemisistä, mutta tänään mutisin kyllä tovin. Joku oli kakattanut koiransa talomme parkkipaikalle, ja jättänyt kasan siihen. Toki sain sen siivotuksi, mutta harmitti.

Voi sinua Brexit! Tarvitsin (joo joo, himoitsin) yhtä harvinaista kirjaa, joka löytyi englantilaisesta antikvariaatista. Tilasin sen, ja nyt tuli ilmoitus, että se tulisi perille jo huhtikuun lopulla. Varmaan joku komea knallipäinen gentlemanni lähtee sitä kävellen tuomaan.

Juri Dmitrijevi, joka selvitti Stalinin terrorin ajan syyttömien teloituksia Ven Karjalassa istuu tästä hyvästä vankilassa, ja "vietti" siellä 28.1. 69-vuotispäiväänsä. Hänet siirrettiin äskettäin taas eristysselliin koska hän teki aamujumpan väärin! Muistutuksena vanha juttuni: yle.fi/a/3-9797402

En ihan ymmärrä tuota logiikkaa kun ehdotetaan verovähennystä raittiudesta. Eikö ihan sama vaikutus,mutta helpommin valvottava, saavutettaisiin jos tulisi veronkorotus alkoholijuomille?

Iski jäätävä makeanhimo, kaapeista ei löytynyt mitään makeaa, eikä yhtään huvittanut lähteä kauppaan. Wolt? Ei onnistu tammikuun lopun lompsalle. Ratkaisuksi Kuomiokosken mökin marjat ja eikun leipomaan. Voisin säästää suurimman osan pakastimessa ensi viikkoon kun sisko tulee käymään. Onnistuukohan?

Pääkaupunkipäivä sumussa, mutta mieli on kirkas kun arkisto palkitsi kiinnostavalla tiedolla. Ja miten valtavan ystävällistä palvelua SKS:n arkistossa, siitä iso kiitos!

Eikös muuten juuri nyt olisi Putinilla aikaikkuna vaatia Alaska takaisin? Sellainen istuisi tähän absurdiin aikaan.

Muistelen Valko-Venäjää tänään kun siellä taas esitetään vaalinäytelmää. Kävin siellä ekan kerran v. 2000, jolloin tapasin nämä vaalivirkailijat. Tykkään kovasti siitä maasta ja sen ihmisistä, ja suren heidän kohtaloaan kahden hirmuvaltiaan panttivankeina, enkä toivo Lukashenkalle mitään hyvää.

Ihan nolottaa miten huonosti tunnen Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää. En ole tiennyt, että presidentti voi päättää niin monesta asiasta noin vaan, ilman sen suurempaa poliittista keskustelua.

Surettaa seurata uutisia Ylen leikkauksista. Pitkän odottelun jälkeen tiedämme, että henkilöstöä vähennetään yli 300lla. Osa mm eläkejärjestelmin, mutta yli 150 saa potkut. Edelleen ei tiedetä kuka joutuu pois. Löysä hirsi heiluu, eikä tämä pelasta Suomen taloutta eikä lehdistöä.

No silleen! Olen vitsaillut, että tuntuu kuin näkisin myös paremmin sen jälkeen kun sain kuulokojeet. Ja tänään sain langan neulaan ilman apuvälinettä! Sama ilmiö kuin se, että ei voi puhua puhelimessa ilman silmälaseja.

Aloin pohtia miten journalistiikkaan vaikuttaa se, että nykyisin toimittajat jatkuvasti julkaisevat selfieitä tilanteista, joissa he ovat töissä. Siis harvemmin kuvia tilanteesta kuin heistä itsestään. Voi tietysti olla, että sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisaalta - voipi olla että on.

Yllätysnäyttely kauppakeskuksen yläkerran sopessa, johon ihan vahingossa kurkistin.

Aurinkoinen pikku tapahtuma. Kävelytiellä poika, noin 10 v., pysäytti minut: Uskotko, että voin aikuisena olla poliisi? Keskustelimme asiasta, ja uskoimme molemmat tämän onnistumiseen. Hänen kaverillaan oli myös urasuunnitelma. Hänestä tulee nyrkkeilijä. Kivoja, kohteliaita kavereita!

Kävin katsomassa onnistunutta kulttuuria, jota voin suositella. Oli kiva pieni Lappeenrannan reissu.

Kävelyllä tuli vastaan tuntematon, puhelias nainen. Kun olimme käsitelleet kelit ja kengät, hän kertoi elämästään. Välillä ihmettelen, miten yksityisiä asioita joku saattaa kertoa tuntemattomalle, välillä olen vain iloinen, että saatan toimia ilmeisen tarpeellisena korvana. Keli oli muuten karsea.

Oi että ihailen noita lenkkitossunuorukaisia, jotka liukkailla kaduilla ovat liukastua, kaatumatta tekevät mitä ihmeellisimpiä kaksoisakselimuunnelmia - ja jatkavat niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Itse paarustan nastakengissäkin peläten noloa kaatumista.

Kuulun listakirjoittajien heimoon. Kyllä on sitten eri tyytyväinen olo kun iltaan mennessä jokainen merkintä on yliviivattu.

Talven ekakerta ja suuri yllätys: ohitin pari ihmistä ladulla. Sellaista ei kohdallani ole juuri tapahtunut vaikka olen sukua kilpahiihtäjälle.

Ikkunastani näkyy maiseman, lintujen, ja oravien lisäksi aika ajoin koululaisia menossa kouluun tai sieltä tulossa. Pienet lapset kantavat usein todella isoja ja painavan näköisiä laukkuja. Monikohan aikuinen haluaisi kulkea töihin vastaavankokoista taakkaa kantaen?

Pääsin taas tänään luennoimaan vuonna 1921 Suomeen jään yli tulleista Kronstadtin pakolaisista. Teema on mielestäni aivan sairaan mielenkiintoinen, ja onneksi yleisökin taisi olla samaa mieltä. Jospa vielä saisin aikaan siitä sen kirjan, jonka haluaisin kirjoittaa.

Vein tallennusautomaattiin purkillisen kolikoita. Ihan kiva summa oli. Toki prosessi vei enemmän aikaa kuin nosto, ja jonossa olleet muuttuivat hieman happamiksi. Kauhea kiire ihmisillä. Nyt mietin, teenkö tätä koskaan uudestaan kun en enää juuri käytä käteistä.

Sattuipa hyvin kun menin juuri tänään Kotkaan, ja Kuusisen kalasopan lisäksi halusin Katariinan uimaan ja Wellamoon katsomaan näyttelyä menetetystä ulkosaarista. Ja yllätyksekseni juuri tänään näyttelyn tekijät Marjo Näkki ja Juha Metso pitivät esitelmän aiheesta. Ihan huippu juttu koko päivä!