Etelä/länsirinteiltä löytyy Inarissa sen verran sulaa maata, että kartoitus jo kunnolla onnistuu. Tänään löytyi luonnontilaista, sekä luonnontilaisen kaltaista (harvakseltaan yli 80-vuotiaita kantoja) metsää.

Pohjoisen polut- verkkolehdessä luettavissa erinomainen juttu Luonnonmetsät Sápmin päälliköstä @jansaijets.bsky.social ja työryhmästä yleensäkin (ingressissä hehtaarit väärin, muuten ok). Maksumuurin takana, mutta saatavilla ilmainen yhden päivän kokeiluoikeus. www.pohjoisenpolut.fi/jan-saijets-...

Kun näin uuden maastokauden alussa mietiskelee menneitä kausia, niin yhtenä hienoimpana muistona nousee esille loppusyksyn kartoitusreissu kaukaisille suosaarekkeille jo edesmenneen kartoittajakoira Dielku kanssa.

Tiedotusvälineissä on tänään ollut esillä Inarissa järjestettävät hiihdon SM-kisat. Vähemmälle mediahuomiolle on sen sijaan jäänyt se, että Inarista löytyi tänäänkin suojelematonta luonnontilaista metsää.

Kevyt oli kartoittajan aamusella kulkea, kun jää oli lähes lumeton ja metsässä miehenkantava teräshanki. Maisemissa ja säässäkään ei isommalti moittimista.

Kelpasi se aamusella hongan juurelle istahtaa, nauttia kupponen kuumaa kaakaota ja kysellä kuulemiset. Viimeiseen viiteensataan vuoteen ei kuulemma mitään ihmeempää.

Päivän positiiviset: Hanki kantoi lumikenkäilijää oikein mukavasti, luonnontilaisia metsiä löytyi ja metsäkanalintukannat vaikuttavat vahvoilta, varsinkin metsoja runsaasti.

Suojelemattomat, luonnontilaiset metsät eivät ole aprillipila. Niitä ihan oikeasti on edelleen olemassa. Koko metsäpinta-alaan verrattuna niitä on kuitenkin surkean vähän. Siksi jokainen hehtaari on tärkeä, korvaamaton.

Täten julistan (itse itselleni suomin valtuuksin) Saamenmaan luonnontilaisten metsien kartoituskauden 2026 alkaneeksi.

Vuonna -23 suojeltiin 30k hehtaaria valtionmetsää ja kohdevalinta sai (ymmärrettävästikin) osakseen kritiikkiä. Näin Inarista katsellen kunnollisen lainsuojan saivat kuitenkin tuhannet sellaiset hehtaarit, joiden puolesta ollaan toivottu parasta, pelätty pahinta. Esimerkiksi Niipijoen upeat rannat.

Luonnontilainen metsä on kokonaisuudessaan kaunis, mutta vasta kun malttaa hetken tarkemmin tutkiskella, niin silloin sen monimuotoisuus avautuu aivan uudella tavalla. Luonnon oma taidenäyttely parhaimmillaan.

Tovin tarkkailtuaan ja harmittomaksi havaittuaan käväisee kettu useinkin lähempää tarkistamassa, että mikäkö on tuo kummallinen metsiä mittaileva otus hänen huudeillaan.

Matkalla pohjoiseen on moniakin kohteita, missä kannattaa hellittää kaasujalkaa ja tehdä pieni virkistävä kävelylenkki. Yksi niistä on Vaadinselkä, mistä avautuu upeat näköalat Inarin luonnontilaisiin metsiin, sekä maisemaa Ukonjärvelle ja Inarijärven eteläosiin aina Ivalojoen suistoon asti.

Nanguniemen pohjoiskärkeä, jonne Jasper Pääkkönen on aikeissa rakentaa luksuslomakylänsä "luontoa säästäen ja kunnioittaen". Toki muitakin tapoja säästää ja kunnioittaa luontoa olisi olemassa.

Hyvää maailman metsäpäivää! 🌲 #InternationalDayofForests #LuonnonmetsätSápmi

Näin iloisia olivat Luonnonmetsät Sápmin porukat yhdeksän vuotta sitten löytäessään kauniin aihkin. Luulisi, että sadat metsäpäivät ja tuhannet kilometrit olisivat asiaa muuttaneet, mutta ei, ihan yhtä iloisia olemme edelleen.

Näkymä Juppuravaaralta Mahlatin suuntaan kutsuu istumaan ja ihmettelemään, kuinka kauniita ja koko Euroopan mittapuussa merkittäviä luonnonmetsiä meillä on vailla kunnollista lainsuojaa. Nämäkin maisemat kuuluvat lähitulevaisuudessa perustettavaan Inarijärven kansallispuistoon (näin vakaasti uskon)

Metsiä kartoittaessa ei aina malta pysyä työmaalla, vaan tulee noustua korkeammille kohdille maisemia katselemaan ja kahvittelemaan. Kuvassa mukana jo edesmennyt kartoittajakoira Dielku katselemassa omaa suosikkimaisemaansa savuporovoileipää.

Tämän järven ympäristöstä löytyy upeita suojelemattomia, täysin luonnontilaisia metsiä. Mutta koska kyseessä on myös paras rautujärvi näillä tienoilla, niin tarkempi sijainti jääköön mainitsematta 🙂

Suuri(n) osa kartoitusreissuista alkaa yö/aamukahveilla kotirannassa. Ajoittain on kiusaus (eikä ihan pienikään) jättää työt sikseen ja jäädä katselemaan heräävää päivää.

Mukana myös Luonnonmetsät Sápmin päällikkö @jansaijets.bsky.social

‪ Loppusyksyn viimeiset kartoitukset ovat yhdistelmä helpotusta ja haikeutta. Toisaalta haluaisi käpertyä talviunille satojen ja taas satojen kilometrien kuluttavien kulkemisien jälkeen, toisaalta ei haluaisi antaa periksi, vaan vielä kertaalleen täytyisi päästä metsään. Ja vielä kerran...

Giđđa 🌞 Kevät

GPS-paikannettu metsäkartoituskuva nro 261 000. Kyseessä on kuvakirjasto, jonka kaltaista ei koskaan ennen ole tehty, eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tultane tekemään.

Metsäkartoitusten oheistuotteena tulee taltioitua myös valtava määrä lähteitä ja niiden tarkkoja sijainteja.

Saamenmaan lainsuojattomat metsät -näyttely Saamelaismuseo Siidassa Inarissa 6.4. saakka. suomenluonto.fi/uutiset/kolm...

Luonnonmetsät Sápmin sometiimi (JL) jättää nyt tietoisesti maailman tapahtumien (ja sen myötä sosiaalisen median) aktiivisen seuraamisen viikoksi. Aina ehtiessäni voin toki laittaa maailmalle rauhoittavia maisemakuvia kartoitusreissuilta. Tänään vuorossa kesäyötä Solojärvellä.

Rahajärven länsipuolelta löytyy metsäautoteitä ja hakkuita, mutta myös luonnontilaista, monimuotoista metsää. Maistiaisia siitä, miten upeita nämä seudut ovat joskus olleet.

Ajoittain kartoittaja eksyy paikkoihin, jotka ovat varsinaisten töiden kannalta häiritsevän kauniita. Pakko on istahtaa, ihmetellä ja ihastella.

If you want to see epic photos of the #unprotected Finnish #Sápmi #OldGrowth #Forests, please #follow @luonnonmetsatsapmi.bsky.social ! The group surveys & maps valuable natural forest, that are still threatened by commercial loggings of the Finnish state owned #Metsähallitus.

Another treasure of Finnish Sápmi: unprotected (after 2030) primary forest called Pietarin Tupavaara on state controlled land. It is located on the shore of Lake Inari. Area is about 25 km2. Pine forests that have existed from the beginning of time.

Toissakesän kuivuuden (ainoa) hyvä puoli oli, että se mahdollisti pääsyn soiden ympäröimille metsäsaarekkeille, joilla muuten ei sulan maan aikana ole mahdollista käydä. Ja kerrassaan upeita, lintujen täyttämiä, luonnontilaisia pikku paratiiseja olivatkin.

Monitoimikoneiden kaatokourat ovat kurkoitelleet kohti Kuortakkijärveä, mutta vielä on jäljellä luonnontilaisia metsiä ja maisemia, joiden soisi säästyvän tältä kummalliselta tuhoamiskulttuurilta.

Kartoitukset eivät vielä näin vuosin ota onnistuakseen, mutta pakkohan se on silti metsään päästä.

Tapahtumahetkellä on mahdoton tietää, että mikä kartoituskaudelta parhaiten jää mieleen. Viime vuodelta se oli ehkä Koskeloselän reissu, jossa istuskelin suon reunassa kahvilla, yksinäisen joutsenen noustessa suolammelta siivilleen ja äänen vähitellen kadotessa kohti etelää. Surumielisen kaunista.

Yksi kirkkaimmista helmistä luonnontilaisten ja suojelemattomien (valtion hallinnoimien) metsien joukossa on Vaskojoen pohjoispuolella, Muotkatunturin erämaa-alueen ja joen välinen alue. Sydäntä lämmittävää, että tämä on säästynyt, eli pidetäänhän huoli, että se säästyy tästä eteenkin päin.

Haku auki elämäsi vuoteen! 🩷❤️🧡💛💚🩵💙💜🤍 Hakulomake 👉 sogsakk.inschool.fi/browsecourse... Lisätietoja 👉 www.sogsakk.fi/fi/hakijalle...

Siuttajoen uoma mutkittelee halki soiden, läpi komeapuustoisten hiekkakankaiden, intoutuen välillä villiksi ja vapaaksi koskeksi. Paikoin kapeaan, aukkojen ahdistamaan käytävään pakotettuna, mutta silti niin kovin kauniina.

Kaitamojärven eteläpuolelta löytyy salattu laakso, varsinaisten jättiläisten maa, jossa suunnattomat hongat kurottelevat kohden pilviä. Siellä, tuomen kukkien tuoksussa, olisi ihmisen hyvä olla, mutta keskikesän sääskiparvet suostuttelevat poistumaan pikaisesti.

Juurikaan sen parempaa motivaattoria ei voi luonnontilaisten metsien kartoittajalle olla, kuin tieto siitä, miten upeita ja monimuotoisia alueita voimme vielä säästää. Annetaan seuraavallekin sukupolvelle mahdollisuus istua lammen rannalla katsellen usvaan katoavaa ikimetsää.

Näille monisatavuotisille jättiläisille lienee yksi ja sama, josko joku joskus juurelle istahtaa kahvittelemaan. Itselleni se on aina merkittävä ja mieleen jäävä tapahtuma.

Usvainen Isonpaanteenvaara täyttää sekä hallituksen asettamat, että kaikki muutkin satumetsäkriteerit.

Karhunpesäkivi ja Myössäjärven maisemat ovat lapinkävijöille tuttua kauraa. Kaikki eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että ympäristössä on myös upeita luonnontilaisia- ja sen kaltaisia ikimetsiä. Nämä seudut jos mitkä ansaitsevat päästä pysyvään suojeluun.

Portinvaaran luonnonmetsä Suomussalmen Ruhtinansalmella tänään. Tänne on tehtynä noin 9ha avohakkuuleimikkoja jotka tulevat voimaan ihan lähipäivinä. Niin hieno paikka että ei oikein sanoja löydy.

Kartoittajan juhlahetkiä ovat ne, kun etukäteisdatan perusteella odotettavissa on käsiteltyä talousmetsää ja perillä odottaakin pieni luonnontilainen paratiisi. Lávujávrááaajâ, Inari

Kun seisoo kansallispuiston rajalla eikä onnistu löytämään eroja suojellun ja suojelemattoman välillä, niin pakko todeta, että tämän helpompaa suojeltavaa ei juurikaan ole: Suoraan Lemmenjoen kansallispuiston jatkeena yli 300ha ikimetsää. Palomuotka, Inari.

Kaksi metsäkartoittajan kaveria: Vaikka kuukkeli yleensä onkin paremmin estradilla esillä, niin äänimaisemasta huolehtii järripeippo.

Näin saamelaisten kansallispäivänä sallittakoon vieno toive siitä, että Saamenmaan lainsuojattomien ikimetsien asia otettaisiin myös valtion toimesta ihan tosissaan. Niiden suojelematta jättämiseen ei ole yhtäkään hyvää syytä.

❤️Buori sámi álbmotbeaivvi! 💚Pyeri säämi aalmugpeivi! 💛Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v! 💙Hyvää saamelaisten kansallispäivää!