Mitähän Orwell ajattelisi meidän todellisuudesta?

Mä näin unta että mulla oli kamalasti kissanpentuja, ja ihmiset kävi katsomassa niitä mutta en pystynyt luopumaan yhdestäkään. Puoliso oli tyytymätön. Aamulla herätessä oli jonkun toisen ihmisen olo.

Oispa päästäinen.

Olipa iso tunne tänään. Tulee ketju, avainsanat Celine Dion, murrosikä, keski-ikä, huuliharppu, papat. Muistan tosi hyvin sellaisen hetken kun istuin 15-vuotiaana rinteessä, lumilauta jaloissa. Puuterilumi, ilta, ei juuri muita näkyvillä. Kajareista tuli My heart will go on.

found a post that's a big mood about ai credits to alex dawson on insta

“The Party told you to reject the evidence of your eyes and ears. It was their final, most essential command.” —George Orwell (1984)

Puoliso ei ole taikauskoinen, paitsi pikkuisen jalkapallon suhteen. Annoin ymmärtää että Arsenal kerran voitti koska söin matsin aikana Kolmen kaverin kahvijäätelöä alushameisillani keittiössä. Mulla olis tänäänkin jätski-ilta, eikä tarvinnut hankkia jätskiä itse. Oon nero.

Mieletön tiiliskivi tuli tänään postissa. Lupasin itselleni että 2/7 keskeneräistä kirjaa pitää lukea loppuun että saan aloittaa tämän (Orwellin 1984 ja Vincentin kirjeet, luulen).

Kävin tänään kahdessa kirjakaupassa enkä ostanut mitään. Ihme touhua.

Mikä lie syynä siihen että kun pakkaset alkaa ja kadut ja metsäpolut jäätyy, mulle tulee sellainen olo että haluaisin taas aloitella juoksuharrastusta? Joka vuosi sama juttu. Sitten kuitenkin vastustan esim. säänmukaista pukeutumista ja nastakenkiä. Heijastinkin unohtuu aina juoksutakista.

Meinasin tehdä jonkun ”onneksi se on ohi”-julistuksen, mutta oikeastaan joulu meni tällä kertaa melko kivuttomasti verrattuna aiempiin vuosiin. Ehkä mun lempihetki oli se kun juotiin äidin kanssa muilta vierailta salaa ouzoa keittiössä, ja jäätiin kiinni.

Tämän vuoden kuusi on niin himpula että ei meinaa jaksaa kannatella edes joulu-Harrya (kuusessa kunniapaikalla jo vuodesta 2015).

Annoin itselleni vakavan huomautuksen kun kämppä on niin sotkuinen, ja sitten istuin sohvalle katsomaan Netflixiä koska kaikkihan me tiedetään että se vakava huomautus ei johda mihinkään eikä tarkoita mitään.

Elämänhallinta on jotenkin. Tänään viipotin kaupungilla hoitamassa askareita, taskussa kaksi kirjoittamatonta postikorttia, mustekynä ja onigiri siltä varalta että ehdin syödä tai kirjoittaa. Kortit kirjoitin lopulta apteekissa odottaessani, ja onigirin söin matkalla Alkoon.

Mulla on töissä silmälasien puhdistusaine tässä pullossa, ja oon käyttänyt melkein kaiken eikä kukaan tiettävästi ole vieläkään uteliaisuuttaan kurkannut tuota QR-koodia. Oon vähän pettynyt.

Suomen hallitus on rasistinen. Toistan: Suomen hallitus on rasistinen. Niin kauan kun rasistista roskaa suoltavat hallituspuolueen jäsenet nauttivat muun hallituksen luottamusta on koko hallitus rasistinen.

Pitäisi mennä tänään juhannustansseihin. Vieläpä yksin, ja kukkamekotkin on pakattu talveksi jonnekin.

Jos pikkujouluista olisi jäänyt ensiluokkaisia tähteitä, en ehkä mainostaisi sitä laajasti mutta merkkejä saattaisi olla havaittavissa. Söin muuten aamiaiseksi vuohenjuustojoulutortun ja lusikkaleipiä.

Olen paahtanut menemään aika merkittävässä univajeessa jo tovin, huomennakin kotona vasta iltamyöhään. En ole vuosiin tehnyt käsitöitä. Lauantaina pidetään pikkujoulut, joihin pitäis leipoa ja siivota. Sinne pitäisi olla pieni pikkujoululahja, meinasin neuloa shaalin. En ole vielä aloittanut. MP?

Mulla lukee kalenterissa tällä päivällä informatiivisesti että ”varaus”. Nyt kun olisi edes pieni aavistus siitä että mihin tällä viittaan.

Aloitin Van Goghin kirjeet. En päässyt sinne kirjeisiin asti, koska esipuheessa Vincentin veljen vaimo käy läpi Vincentin elämää. Koitan pitää mielen avoimena, mutta nyt jo on ehdotettu että jos Vincentin sitkeästi jahtaamat naiset olisivat olleet myötämielisiä, kaikki olisi voinut päättyä toisin.

Labrat: kissa-allergia Kissa: ”Sounds fake but okay.”

Musta on kiva nähdä ihmisten kuuntelukoosteita kuluneelta vuodelta ja se omakin aina kiinnostaa ja joskus yllättääkin, vaikka pitäishän mun tietää mitä kuuntelen. Tästä puuttuu kotona kuunneltava musa, mikä vähän kanssa vääristää. Pakko sanoa että Yves Montand tuli vähän puskista.

Florence + The Machine kesällä Suomeen. Viimeksi meinasin tulla niiden keikalla uskoon. youtu.be/03iBgkXb1EE

Liukas ja sumuinen Helsinki.

Tarjoilen tässä pari valokuvaa ajalta jolloin työterveysfysioterapeutti ehdotti että pyytäisin puolisoa ottamaan pari kuvaa mun työskentelyasennoista, jos päästäisiin vähän selville miksi kärsin niin kovista niska- ja hartiakivuista.

Tässä päivässä parasta on se, että saan viimein kuunneltua loppuun melkein 24 tuntia pitkän äänikirjan, ja sitten mun ei enää ikinä tarvitse ajatella sitä, paitsi niinä hetkinä kun toivon että olisin luovuttanut 22 tuntia sitten.

Mä en tiedä mitä täällä kotona pitäis tehdä että sais huomiota. Oon tanssinut rumasti ja aavistuksen tulkitsevasti finnhitsejä jo tovin, ja kenelläkään ei edes ilme värähdä.

Salvia Plath olis huikea sala-/taitelijanimi.

Haluaisin (tosi kovasti) tämän keuhkoparantolan: asunnot.oikotie.fi/myytavat-asu...

Kutsuttiin brunssille. Istun kotona lähtövalmiina 45 minuuttia enkä osaa ryhtyä mihinkään odottaessa. Paikalla 30 min. etukäteen, hemmetin kylmä, mutta kiertelen kohdetta etten olisi nolo. Meen sisälle 10 min. etuajassa, jolloin käy ilmi että brunssi alkoi tunti sitten.

Hyvä kirjakerho tänään. Olin teininä tosi ihastunut Andy Warholiin, mutta meidän välit kylmeni kun luin sen päiväkirjaa melkein seitsemän vuotta ja oli tosi tahmaista. Nyt palasin aiheen pariin, ja muistankin taas sen alkuperäisen tunteen, Andyssa on jotain mikä koskettaa. Samalla Lykken aamiainen!

Ostin lisäosia kirjahyllyyn. Oon kaksi tuntia järjestänyt kirjahyllyä. En osaa arvioida kuinka paljon mikäkin tarvii hyllytilaa. Miksi Kingejä on sekä ylä- että alakerran kirjahyllyissä. Kätilötyö ja noituus on samalla hyllyllä, mutta entä elämäkerrat ja totuuspohjaiset novellit. Esseet. Sekoan.

Lähtökohtaisesti pyrin ymmärtämään myös niitä, joiden kanssa näkemykset ei kohtaa, ja usein tavoitankin sen että miksi ihmisillä on tiettyjä mielipiteitä vaikken niitä jakaisikaan, mutta siihen mulla ei ole mitään kosketuspintaa kun joskus ihmiset sanovat että

Aarteissa tänään:

Olin keskustassa torstaina ja kun juoksin Postitaloon kuulin että aseman edessä vetää joku Radioheadin Creepiä. Päätin että jos vielä on hyvä biisi kun tulen pois, annan mitä lompakosta löytyy. No se seuraava biisi oli Arppaa, ja lompakosta löytyi vitonen. Mä rakastan katusoittajia niin paljon.

Listen to more Nina Simone.

Päivän runona Eeva Kilpeä.

Nyt sormet ristiin että voitan lotossa, niin alan samoin tein suunnitella Dublinin keikkaa kesäkuulle ja meen katsomaan Florencea sinne. Uusi levy perjantaina, oon erittäin innoissani.

Hei voisko olla Suomessa Virginia Woolf-seura?

Tajusin jo kirjamessuja lähestyessäni että olen tehnyt virheen. Hikoilin siellä villatakissani ihmispaljoudessa. Käytin rahaa sellaisiin asioihin jotka yhdessä kyllä kuvaavat mua hyvin; ostin Virginia Woolfia, päiväkirjoja (Anaïs Nin), Suomalaisen kuoleman historian, ja rinkelin.

Aiemmin hyviä kokemuksia kalkkimaaleista, nyt kahden kerroksen jälkeen niin läikikäs meininki että mietin kyllä koko projektin hylkäämistä. Alati äkäinen Nana tuomitsi työn laatua ensimmäisen kerroksen jälkeen. Väri sinänsä aika lähellä sitä mitä haettiin (mutta ei ihan se mitä haettiin).

Rosebud ❤️

Mulla on talon vanha tuoli, jota olen säästänyt jos olisi varaa joskus entisöidä. Edellisen asukkaan kissat olivat tehneet siitä selvää joten oon ottanut siitä kaikki pehmusteet irti. Puoliso vihaa tuolia mutta piti tuoda se sisään ettei mene vajassa pilalle. Piilotin ovelasti, tuskin jään kiinni.

En väitä, että Suomessa poliisi ja oikeuslaitos silittäisivät äärioikeistoa myötäkarvaan. Sanon vain, että antifasistinen mielenosoittaja ja fasistinen mielenosoittaja tekivät samassa tilanteessa tasan saman teon, ja ainoastaan antifasistinen mielenosoittaja tuomittiin teosta.

Kyllä ennen oli asiat!