Ostin kaksi kirjaa jo etukäteen (kuukausia sitten) jotka piti viedä perjantaina lahjaksi. Muistan laittaneeni ne ns. hyvään talteen. MISSÄ NE ON?!?

WTF Yle?

Eilen oltiin puolison kanssa pitkästä aikaa kaksin liikkeellä. Käytiin Kaisaniemen Rosebudissa katsomassa kun Raisa Omaheimo haastatteli Taneli Kemppiä, jonka tuoreeseen Kerrosten välistä -teokseen kävin tietysti pyytämässä omistuskirjoituksen. Oon ihan alussa, mutta tämä on hyvä ja osuu.

Meillä ollaan ihan samoilla teillä. Jos sanoo fasistia fasistiksi joutuu pikavauhtia käräjille. Mutta jos sanoo maahanmuuttajaa vieraslajiksi tai heikommaksi ainekseksi se kuuluu fasistien sanam vapauteen eikä sitä poliisi edes tutki rikoksena. Ollaan vaarallisesti fasismin yössä täälläkin.

Joskus tulee kuulokkeista kappale joka sopii täydellisesti käsillä olevaan hetkeen ja saa elämän tuntumaan elokuvalta. Tänään kun lähdin kotoa ja kävelin puiden reunustamaa sateista kotikatua pitkin, se kappale oli Antti Aution Emmanuel. Puuttui enää että kadun muusikko olisi soittanut trumpettia.

Kun tuskailen hius- ja identiteettikriiseissäni Neitsyt Maaria emonen tulee luokseni Puhuen viisaita sanoja: Letit, bi.

Meillä on @kardemummo.bsky.social'n kanssa ollut jo jonkin aikaa anekdoottiketju, johon saa laittaa muista keskusteluista yli jääneet anekdootit. Nyt perustan Kardemummon ehdotuksesta sen rinnalle pienten ilojen ketjun!

Nothing should come as a surprise at this point when it comes to this administration but this feels really fucking dystopian. They're fully open about the fact that they really want women to get back to the kitchen and be baby incubators. Gilead is just around the corner.

Oon suutareiden haastatteluja lukiessani oppinut, että korjauspalvelujen kannattavuutta haittaa mm. korkea arvonlisävero ja se, ettei kodin ulkopuolella tehdyistä korjauspalveluista saa kotitalousvähennystä. Oheinen kansalaisaloite korjauspalvelujen arvonlisäveron alentamiseksi liittyy:

Pääsen olemaan oman elämäni salapoliisi kun yritän selvittää kuka pissasi meidän sänkyyn eilen. Puoliso kieltää, lapsilla alibit, ei mitään muistikuvaa että olisin ollut itse asialla. Jäljelle jää eläimet. Rikospaikkatutkintaa (ja pyykkiä) on hoidettu, kuulustelut kesken.

Tämä ja se ”Riikka kalliolla” -juttu. Mitä siellä Hesarilla touhutaan nyt?

Pääsin tämän loppuun ja keveästi kulki (raskaista aiheista huolimatta). Luin arvioita tästä kirjasta ja joku oli kommentoinut että oli yllättävää (ja ikävää) miten paljon Woolfia tässä oli. Itse olisin pettynyt jos olisi ollut vähemmän. Nyt luen hetken jotain muuta, sitten taas aiheen pariin.

Ressu Redfordin Kato mitä sä teit -kappaleen kertsi resonoi muuten erityisen hyvin kaoottisessa kissataloudessa jossa kissat säännöllisesti hajottaa astioita, levittelee kissanhiekkaa pitkin eteistä, tiputtelee kukkaruukkuja ja yhden ikimuistoisen kerran yksi käräytti perskarvansa tuikkukynttilässä.

Tässä kirjassa liikutaan sieluni kaupungissa Lontoossa, etenkin turvapaikassani Kew Gardensissa. Aiheina mm. traumaattiset lapsuudenkokemukset, haastava äitisuhde, Virginia Woolf. Huomaa että kirjailija on runoilija, olen saanut pysähtyä monen kauniin lauseen äärelle. 📚

Mä olen vuosia etsinyt kiinatossuja isohkoihin jalkoihini tuloksetta (ennen ostin aina siitä Bulevardin kaupasta jota ei ole ollut aikoihin olemassa), ja nyt yhtäkkiä Birkenstock päätti tehdä ne?!

Päivän biisi.

Petteri: "Nyt Riikka pyydät anteeksi." Riikka: "Pahoittelen, että joudumme haaskaamaan aikaa tähän anteeksipyytelyyn." Petteri: "No niin, Riikka pyysi anteeksi, mennäänpäs nyt viemään leipä lasten suusta ja lääkkeet köyhiltä."

Ne on päivän kirjoittaneet näitä puheitaan. Tämä kuulostaa mun kouluaikojen esseeltä kun piti saada merkkejä ja hienoja sanoja paljon sanomatta lopulta mitään. ”Todellakin on vakavasti keskusteltu, ja ehdottomasti sitoudumme, linja pitää”. Ja kaikki me tiedetään että linjahan ei pidä edes vähän.

Tosiaan, Arppa Huvilassa. Aivan huikea keikka, ehkä paras mitä oon nähnyt. Sellaista riemua ja leikkiä että harvoin näkee, tarttuvaa iloa. Soitettiin porukalla Juhanille siitä levysoittimestakin, mutta oli väärä numero. Väsyttää, mutta ei harmita.

Tulin vähän myöhään kotiin Arpan keikalta (ei harmita, koska ihan paras keikka, sanat ei riitä), ja herätys tietty 5.30 kuten aina. Uni ei tule, mieli on vielä keikalla. Kissa koputtaa kysyvästi olkapäätä ja pyytää päästä peiton alle, samalla kun nostan peittoa hirveä haju iskee nenääni.

Meillä on aikansa elänyt tapetti eteisessä ja haluaisin riipiä sen seinästä ja pistää koko tilan uusiksi. Se on pitkä ja kapea (ja pimeä) käytävä mutta haaveilen Woolfien olohuoneen värimaailmasta ja tunnelmasta. Tässä on nää värivalinnat kyllä uhka ja mahdollisuus.

Vuonna -25 tuntuu olevan tärkeintä vain se, että joku edes pakotettaessa käyttää tyhjiä fraaseja ”irtisanoutua” jonkun puheista tai ”tuomitsee” jonkin. Seurauksia ei enää edes vaadita. Orpon fasistihallitus on kokonaisuutena kansallinen uhka, puhelu tulee talon sisältä. Se pitäisi pakottaa eroamaan.

Erityisesti kuopus välillä kommentoi että mun tyyli on jotain isoäidin ja päiväkotilaisen väliltä. Aina en ymmärrä, kuten viikonloppuna kun kuulemma oranssit lappuhaalarit oli suoraan jonkun taaperon vaatekaapista, ja Nirvana-paita vanhusosastoa. Tänään kuitenkin vähän tavoitin mistä kiikastaa.

No niin sitten. Nyt on sitruunapuulla kaappi. Hyvä että otin vähän kasvuvaraa tähän (näköjään noin 8 cm) kun kesällä tuli mittaa arviolta 30 cm lisää 😏

Vaughan Williamsin The Lark Ascending mainittiin Modern Naturessa ja niinpä olen kuunnellut sitä (ja muuta Williamsia) aika paljon hiljattain. Rakastan sellaista aarrekarttafiilistä mikä tulee kun lukee kirjoissa mainittuja kirjoja, kuuntelee biisejä, lukee elämäkertoja mainituista ihmisistä jne

Yritän löytää sitruunapuulle kaapin (koska muuten kissat syö sen), ja muita harrastuksia ei tarvita, koska kaapin pitäis olla 180-220 cm korkea, vähintään 45 cm syvä (mut mieluusti enemmän), mielellään ainakin 80 cm leveä, lasiovet, mielellään liuku-, vanha, vankka, kaunis. Ei löydy niin millään.

Tänään mä luin tän loppuun. Oon lukenut pieniä pätkiä iltaisin, säästellen. Tiesin että tässä ei käy hyvin, silti lopussa tuli itku. 📚

Tänään haluaisin sellaisen supervoiman että mun ei tarvitsis jälkikäteen miettiä mitä oon tullut sanoneeksi! Muita supervoimia joita oon toivonut on kyky löytää aina ylimääräinen nenäliina kun joku niiskuttaa bussissa, ja sitten kyky toimittaa oikea-aikaisesti tuoretta pullaa sitä tarvitseville.

Tarjoiluehdotus.

Liikunta on niin vaarallista. Juostessa jalka osui alamäessä sadeveden tekemään pikkuiseen syvennykseen, nilkka taittui epäluonnolliseen kulmaan, ja kaatumisen estoksi tekemäni korjausliike aiheutti rintalihaksen krampin joka jatkuu edelleen.

Tänään tuli vihdoin postissa kirjapaketti, mukana tämä suositeltu Bloomsbury Ballerina. Olispa taas lukuloma 📚

Tärkeiden asioiden äärellä.

Kesähesa näytti kauniilta kun kävin katsomassa flamencoa Liisanpuistikon lippakiskalla. Olispa ollut jotain muuta kun 5.30 herätys aamulla, niin olisin jäänyt vähän pidempään ja kokeillut tapakset ja viininkin.

Tämä otsikko kuvaa kyllä tätä aikaa hienosti.

Joo eli ei kannata kehuskella julkisesti että on löytänyt ”avun unettomuuteen” ja ”nukkuu sikeästi”. Huh huh taas.

Kävin The Letter Clubin tapahtumassa Lykke-kahvilassa kirjoittamassa kirjeen. Söin samalla aamiaisen (lempiruokaani!) ja kirjettä kirjoittaessa vierähti toista tuntia. Ihana tapahtuma, Silent Book Clubin hiljaisen yhdessäolon tunnelmaa. Meen myös jatkossa!

Oon löytänyt itselleni toimivan avun unettomuuteen. Sen verran taustaa että mun ekat muistot unettomuudesta on ajalta ennen kun täytin neljä. Teininä ja edelleen stressaavina aikoina (kuten su-ma -välinen yö) ei ole tavatonta että meen nukkumaan kymmeneltä ja olen aamuneljältä vieläkin hereillä.

Jos tulee uutta Florence + The Machine -matskua, niin a) tulee tarpeeseen ja b) itken pienesti ilosta.

Np. Antti Tuisku - Party (meikä mandariini kun oon tehnyt kaksipäiväisen työviikon ja toinen niistä päivistä oli kuustuntinen, ja meinaan lenkin jälkeen avata pienpanimon sourin ja mennä nukkumaan ennen kymmentä)

Tiedän ettei saisi etukäteen mitenkään manata mitään syksyä, mutta huomenna pitäis mennä töihin, kävin kaupassa villatakki päällä, mulla oli eilen sukat jalassa, ja puutarhakahviin lentää jotain koivun roskia yhtenään.

Pahoittelen käytöstäni niissä yksissä kotibileissä Korsossa noin vuonna 2000, ja samoin niissä yksissä bileissä Krunikassa samoihin aikoihin +/- 2 vuotta.

Kirjahyllyn kyyhöttäjä on ilmeestä päätellen tullut tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Muutama päivä lomaa. Onneksi olin unohtanut herätykset päälle niin ei mene rytmi sekaisin ja sain herätä 5.30.

Jostain syystä mun aivot tarjoili eilen tarkasteltavaksi sellaisen tyhmän lauseen jonka oon sanonut marraskuussa 2001. Optimaalista henkisten voimavarojen käyttöä!

Yhtäkkiä muistin että 2015 aloitin juoksuharrastuksen Zombies, run! -sovelluksen avulla, nollasin sieltä etenemisen ja päätin aloittaa taas nollasta, koska se on kuntokin. Ideana on kuunnella tarinaa, joka ohjaa kävelyn lomassa juoksemaan (zombeja karkuun, tietenkin) enenevässä määrin. zrx.app

Tänään me luetaan tätä! 📚

Mulla piti olla eilen käden leikkaus, joka peruuntui (pääsin kyllä käymään leikkauspöydällä). Sen sijaan tehtiin ganglion tyhjennys neulalla, ja oon ollut snadisti kipeä ja alakuloinen. Hetki sitten soi ovikello ja siellä oli ystävän muksu joka toi voisilmäpullia, halauksen, ja tekemänsä kortin.

Kierrätyskeskus, Kaisaniemi

Juuri eilen ihmettelin varisten kykyä tunnistaa mut huolimatta vaihtuvista kesävaatteista, kampauksista jne. Tänään katsoivat mua kauempaa päät kallellaan, ehkä miettien onko tämä vaaleanpunaisessa kurkikimonossa liihotteleva hahmo heidän henkilönsä, tai ehkä että miksi mainostan väärää lintulajia.