Elokuvasuositus Mubin käyttäjille: Kidlat Tahimikin komedia Mababangong Bangungot eli "Parfymoitu painajainen" vuodelta 1977. Hulvaton jälkikolonialistinen kvasidokkari jeepney-kuskista ja raketti-insinöörin Wernher von Braunin fanikerhon pitäjästä sekä tämän haaveista.

Huhuilen rakkaita kollegoita pienellä muistutuksella eli: Kirjailijaliiton jäsen, vastaathan jäsenkyselyyn. Tämä on huomattavasti kevyempi kysely kuin taannoinen tulotutkimus. Aikaa on sunnuntaihin eli 16.3. asti. Löydät linkin kyselyyn sähköpostistasi.

Runoilijamestari Rumin hauta Konyassa Keski-Turkissa. Tänne kuulemma pyhiinvaeltaa noin kaksi miljoonaa ihmistä vuodessa. Uuden Valamon Saarikoski ja Père Lachaisen Morrison kalpenevat tämän rinnalla.

Rakeinen Istanbul. Olen ollut usein täällä talvella, mutta rakeita ei ole aiemmin tullut. "Kadulla kulkiessaan kaupungin kaikki asukkaat tietävät jossain mielensä sopukassa, miten kaukana he milloinkin ovat merestä." - Orhan Pamuk.

Turkin Sarayköyn linja-autoasemalta löytyi Trumpin aikakauden palvelubrändäämisen mestarinäyte. Tuolla kun ajelee, unohtaa olevansa nössösti joukkoliikenteessä.

Tämä hauska tarina Norsusta ja Mursusta nousi pitkästä aikaa esiin selaillessani jokusen vuoden takaista Kaisa Häkkisen haastattelua (N&N 3/2020).

Tähän tietysti pitää puuttua, mutta Iltalehti tehnyt aika ongelmallisen kuvavalinnan yhdistäessään kuvalla asiaan liittymättömän bussiyhtiön tapaukseen.

Tätä Tõnu Õnnepalun pientä impressioiden ja pohdintojen kirjaa lukiessa tuli mieleen, että Vilsandi lienee aivan viimeisiä paikkoja Virossa, jossa en ole käynyt Pakrin saarten ohella. Õnnepalu istuskelee kirjassa Sass Suumannin vanhassa mökissä ja pohtii elämää. Ehkä itsekin voisin kokeilla kesällä.

Tuli kirjahyllyä järjestellessä vastaan edesmenneen ystäväni Paulin yksittäisruno, jonka vicenzalainen vanha kaverini Roberto oli kääntänyt italiaksi ja julkaissut. Komeita teoksia nämä yksittäin julkaistut runot. Antaa tekstille painoarvoa. Olisi hieno myyntiartikkeli matkamuistomyymälässäkin.

Bongasin Kihnu Virven muotokuvan vuodelta 1955 Enn Põldroosin näyttelystä Kumusta. Haastattelin häntä noin kuusikymmentä vuotta maalauksen valmistumisen jälkeen eikä Kihnun laulajaylpeys ollut muuttunut tästä lainkaan. Harvan lyyrikon mukaan on nimetty oma julkinen laivayhteys tämä eläessä.

"Voidaan siis pikemminkin sanoa, ettemme ole varsinaisesti kehityksen etujoukoissa, vaan eräänlainen perifeerinen kokeilualue, jossa testataan uutta teknologiaa sekä mahdollisuuksia alentaa kirjailijoiden saamaa rojaltisummaa."

Lapsenomainen ihmettely tekee hyvää aikuisillekin.

Taidan olla vähän konservatiivinen ihmetellessäni sitä, että puolustusvoimien komentajaa kutsutaan "jäätävän päteväksi". En ehkä laittaisi itse suositukseen tuota luonnehdintaa ellen sitten olisi suosittelemassa testaajaa uudelle pelikonsolille.