Vielä eilisestä teatteripäivästä: I Love Nelly oli hyvä oikean pariskunnan luoma näytelmä, mutten oikeastaan tykkää, kun näytelmä kertoo yllätyksemä muusta kuin on otsikoitu. Vuosia sitten iso pettymys oli Kotkan KT:n Shakespearen Myrsky, joka kertoikin Shakespeare-syndroomasta.

Lahden KT: Kiljupunkkarityttö Päähenkilö kahdessa iässä. Alaikäinen, joka ei jaksa perhettään ja hakee muutosta elämäänsä. Aikuisena hän on musiikkiterapeutti, jolla on todella huono päivä. Räminää, huutoa ja karu lavastus. Vanhemmat kaatavat taakkansa lastensa niskaan vaikka polvi vaihtuu. Pysäytti

Vanha Juko: I Love Nelly! Nelly oli nainen, joka eli kuin mies ja sekös kaikkia harmitti, mutta tämä näytelmä ei kertonut hänestä. Kulttuurin alasajosta, TE-toimiston kyttäämisestä, suorittamisesta. Onko kaikki teatteri nykyään sotahistoriaa? Kuka saa kertoa kenen tarinan? Nelly lyö luurin korvaan.

Tänään päivänäytökseen teatteri Vanhaan Jukoon katsomaan I love Nelly ja illasta Lahden kaupungin teatterissa Kiljupunkkarityttö. Molemmissa viimeiset näytökset. Olkoot teidänkin viikonloput kulttuurin täyteiset!

Tajusin vasta tänään, että polkka ja polska ovat eri asiat. Ne ovat myös syntyneet eri vuosisadoilla ja eri suunnilla eurooppaa.

Hiltunen hyvästelee Ferronin 40 vuoden taipaleen jälkeen. Itse tutustuin häneen n. 20 vuotta sitten. Olentoja ja olemattomia. Synkän fantasiamaailman kauheutta on tähän finaaliin venytetty äärimmilleen ja jännittynyt mysteeri lunastaa lopulta itsensä. Ja kyllä; haluan nähdä steampunk-Jaconian!

Suorastaan perinteisesti Kouvolan House of Rockissa Hirttämättömät ja The Gallows Dance, eli arjesta kiukuttelevaa alkoholinhuuruista törkykantria ja synkkiin menneisiin vievää kantria, jossa noidat poltetaan roviolla. Näistä syntyy yhdessä pääsiäiseen istuva kontrasti. Länkkärimeininkiä mukana.

Zine Festin myyntipöytähaku on auki 30.4. päivän loppuun saakka. 🤩 Linkki biossa. - Zine Fest's sales table application form is open until the end of April 30th. 🤩 Link in bio.

Paikallisessa Luutarhatontut ja Nyrkkitappelu. Johan tässä saa kuvan, että olisin suurikin punkin ystävä. Tontut potki täysillä ja antoi räyhän lomassa oikeasti pureskeltavaakin. Suureen massaan kuitenkin enempi iskee Nyrkkiksen juntit rallatukset, joita toki itsekin lauloin mukana. Nyt nukkumaan!

Karkulainen Lahden City-marketissa. #kurkkumopo

Pitkästä aikaa Luukas Oja. Lahden Torven ahtaassa luolassa antamassa kaikkensa. Bändi on viimein saanut radiosoittoa, mutta turhan harva vieläkään tietää, kuinka energinen tämä poppoo on lavalla. Täyttä huutoa, eikä liike lakkaa. Sanoituksissa ja meiningissä uuden polven PMMP. "Haaveminä" kuultiin❤.

Kymin sarjakuvapäivä ihan tässä minun naapurissa. Myyntipöytiä on yhä saatavissa.

Vein polkupyörän korjaajalle, jolla olen käynyt vuosia. Vihreistä hiuksista huolimatta hän ei tunnistanut minua, mutta fillarini tunnisti heti. Toiset on omistautuneet työlleen! 😀

Ruoska House of Rockissa. Bändi, jolta on pitkästä aikaa tullut ulos uusi ja upea albumi. Heidän karut lyriikat auttoivat minut yli vaikeiden aikojen alle parikymppisenä. ❤ Lisäksi lämppärinä Riasa, joka yllätti persoonallisella esityksellään. Yleisöä kävivät rienaamaan, mutta hyvässä hengessä. ❤

Grillijono K.O. House of rockissa. Setämies tajuaa, mikä on, mutta on vain helpompaa vihata ja olla vähä-älyinen; haikailla parempien aikojen perään, jotka eivät ikinä olleet. Kaljan huuruisilla junteillakin on medialukutaitoa. Juomisesta rallattelun ohella viilletään syvälle. Huippu punkkia!

Kissan keväinen karvanlähtö on alkanut. Kuvassa kämppikseni Helmi-rouva.

Todella hirveä, todella onnistunut elokuva. Tässä peilataan fiktion kautta tosi elämää, maailmaa ja sen suurimpia kauheuksia. Liian pitkälle meneminen on perusteltua, mutten silti suostuisi kehumaan tätä, ellei toivolle olisi jätetty tilaa. Viimeisen päälle harkittua visuaalisuutta. Kasvutarina.

Se olisi John Smithin rock festivaalin (Joni Sepän kivifestivaalin) kattaus valmis! Odotan erityisesti: Beast in black ST. Aurora Awake again Steve 'n' Seagulls Herra Ylppö Sirenia Epica The Gathering Decapited Sparzanza (nostalgia syistä) ja Mokoma on aina hyvä...

Tänään kävin polkupyörällä töissä ja kissa nirsoili ruoasta ensimmäistä kertaa kuukausiin. Keväänmerkkejä. 😎

Menen ensi kesänä ensimmäistä kertaa Hellsinki metal festivaaleille. Odotan erityisesti: I'll Nino (USA:n latinoita), Wormwood (Ruotsi), Mawiza (Chile, lyriikat uhanalaisella mapuzungunin kielellä), kotimaiset: Ikinä (taustakuoron kanssa), Horizon Ignited (minulle uusi) ja aina yhtä eeppinen Brymir.

Käsittääkseni tämä on pöytälaatikkoprojekti, mutta sellaiseksi varsinainen eepos. Lentolisko päätyy absurdista tilanteesta toiseen. Sauruksen suusta, ongelmiin erään komissaarin kanssa ja vieläpä tulevaisuuteen. Kerronnaltaan ilahduttavan sulavaa. Mausteena karuja käänteitä ja scifi-paradokseja.

Tuppaa vaihdella, pidänkö Larmolan sarjakuvista. Tästä pidin! Koostuu useasta suuresta tapahtumasta, joka tapahtuu tavalliselle ihmiselle. Heti avaustarina riipaisee. Rock-yhtye katoaa, räätälillä sovitetaan synnit, kanakeitto estää itsemurhan, kuinka ukkoselta suojaudutaan? Piirrosta ja valokuvaa.

Rehellinen kuvaus peruskoulun opettajan arjesta. Ihan sama, mitä tekee, niin aina tekee jonkun mielestä väärin. Vaikka itse panostaisi, niin kaikki eivät tee osaansa. Liika on liikaa. Opettajakin on ihminen. Lyhyitä puoli-irrallisia kohtauksia, joihin on tiivistetty jotakin oleellista. #sarjakuva

Kotimainen sarja, joka ihan oikeasti valmistui! Hatun nosto. Tällaiset valtakamppailu-fantasiat eivät ole minun juttuni, mutta tällä haltijakansan konfliktilla on hetkensä. Ihmisten maailma pilaa myös haltijoiden maailmaa, josta on saatu vehreä ja mystinen. Visuaalisuus parhaimmillaan silmäkarkkia.

Teos odotti monta kuukautta, että laskeuduin sen ansaitsemaan lukurauhaan. Strengin sarjakuvat ovat unenomaisia, arjen ja fantasian sekoituksia, joissa kaikki on pyhää. Loputon rasterihinkkaaminen on maailman kuvaamista kotikutoisena ikonimaalauksena. Paljon hyvää on kätkössä kylmässä maailmassa. ❤

Ehkä se kevät vielä koittaa. 😀

Korostan, että @queersarjisfestari.bsky.social tapahtumassa oli rento ja mukava tunnelma ja muutoinkin kaikki pienten sarjakuvatapahtumien hyvät puolet löytyivät, mutta ostokset jäivät silti pieniksi (tällä kertaa).

Tänne, huomenna, sankoin joukoin! #turku

Kouvolan Poikilossa Kosketuksissa-näyttely. Tuuli Autio, Soile Hovila, Tiia Matikainen, Melissa Sammalvaara. Teoksia, joita sai kosketella. Kuvioita puussa, ryijyjä, kummalliset olennot metsän syövereistä saavat hahmon. Videotilassa eri materiaalien työstöä taiteilijoiden käsissä. Puu onkin savea.

Luin ensimmäistä kertaa yli kolme osaisen mangan loppuun. En tosiaan ole japanilaisen sarjakuvan ystävä ja jokin siinä yliräväkkyydessä, massatuotannossa ja samaan muottiin ahtaamisessa häiritsee. Emmassa viktoriaaninen hillitseneisyys ja mangan räväkkyys loivat mukavan tasapainoin. Tykkäsin.

En viikonloppuna kunnolla kerinnyt, mutta nyt kuuntelen ajatuksella näitä klassikoita. Monenlaista lukijaa ja niin monta tapaa tulkita. ❤ Tiesin, että Muumipeikosta ja pyrstötähdestä on useampi versio, mutta Muumipapan urotyöt yllätti, kun kaikki ei mennytkään, kuten olen tottunut.

Vein itseni pitseriaan syömään. Täällä soi taustalla joulusävelmä. Mietin tietävätköhän, huonosti suomea taitavat omistajat, mitä soittavat. 😁 Ystävällinen palvelu. Ei valittamista. 👍

Minua on aina pidetty gamerina, mutta oikeasti ostin ensimmäisen pöytäkoneeni viime marraskuussa. Kaveri osti minulle samalla Valheimin. Kahden pro pelaajan kanssa kahlattiin alle kolmessa kuukaudessa peli hardilla viimeiselle julkaistulle bossille. 158,5h omaa peliaikaa. Juoksin toisten perässä.

Zine Fest tulee 🤩 ja tänä vuonna olemme Kulttuurikeskus Stoassa 19.–20.9.2026. Ohessa olevasta kalenterista näet meidän tulevia tapahtumia. - Zine Fest is coming 🤩 and this year we will be at the Stoa Cultural Centre on 19–20 September 2026. In the attached calendar you can see our upcoming events.

Piti Areenasta hakea jotain ihan muuta, mutta tätä kuuntelemaan jäin:

Käyn huhtikuussa päivänäytöksessä katsomassa Lahden Vanhassa Jukossa näytelmän I Love Nelly ja saman päivän iltana kaupungin teatterissa Kiljupunkkaritytön. En pääse suosittelijaksi, koska molemmissa on tuolloin viimeinen näytös. Jälkimmäistä kuitenkin kaveri suositteli.

Katsoin ensimmäistä kertaa Sound of Musicin loppuun saakka. Monta kertaa olin lapsesta saakka aloittanut katsomaan TV:stä, mutta aina on tullut jokin keskeytys. Olipas jännä viimein nähdä, mitä tutuille hahmoille lopulta käy. Oikeasti hyvä elokuva, vaikka siitä paljon vitsaillaankin.

Kerrankin pääsi pätemään tietokilpailussa, kun teemana olivat muumit. 🤠

Taideahtaajat Lappeenrannan taidemuseossa! Kolme Etelä-Kymenlaakson kasvattia seikkailee krapulaisina absurdista teoksesta toiseen, röyhkeinä ja marttyyreinä kuin suuretkin rock-tähdet. Muovipussi havisee tuulessa, Kotkan sataman kuminaa, vittuilukaraoke, 90-luvun estetiikkaa. Avoinna kuun loppuun.

Kulttuurivuosi 2025: Teatterissa: 5 kertaa Baarikeikkoja: 7 Sinfoniakeikkoja: 2 Jäähallikeikkoja: 1 Pieniä musiikkifestareita: 4 Isoja musiikkifestivaaleja: 3 Sarjakuvafestivaaleja:6 Lisäksi vegemessut ja Väenvalkeat. Näyttelyitä ja museoita tuli kahlattua niin monta, etten jaksa laskea.

Hyvää Joulua! Vietän hidasta mukavaa ääniä ennen iltavuoroa. 😊

Vuosi sitten ostin Fitness 24/7 jäsenyyden vuodeksi hintaan 299€. Tavoitteeksi otin käydä 60 kertaa, jotta kertakäynnin hinta jäisi alle 5€. Kävin 75 kertaa ja kertakäynnin hinnaksi jäi vajaat 3,99€. 💪

Tällä kertaa House of Rock täynnä. To/die/for lauteilla. Mies solisti on vaihtunut nais solistiin. Bändi tuntuu niin eriltä kuin ennen, mutta se ei ole moite. Harvinainen ja onnistunut muutos. Tämä ilta oli paikallisen bändin nostalginen nostatus. In The Heat Of The Night!

House of Rockissa legendaarinen Risto! Näin tämän bändin ensimmäisen kerran 2015 samassa baarissa Jättömaa-festivaalin jatkoilla. Yhä iskussaan. Entistä itsetietoisempana. Olisipa nyt ollut yhtä iso yleisö! "Sortuvan kaikkeuden viimeinen olento, rakenna meidät sinne omaan aikaasi uudestaan."

Vaikea arvioida tarinaa vain ensimmäisen numeron perusteella, mutta jo tässä lehdessä on ainesta yhdeksi sarjakuvanovelliksi. Dystopiaa, scifiä, ylikulutusta ja väkivaltaa. Hienoa, että tällaisia ammatillisenoloisia indieprojekteja toteutetaan. Toivottavasti päivänvalon näkee jokin eheä kokonaisuus!

Yötä kaverin luona ja yöllä havahduin, kun kortti seinältä tipahti jalkoihin.

Lahden Malvassa Pasi Rauhalan näyttely TYPE3 - uuden maailman raunioilla Useamman huoneen keromuksellinen ja osallistava teos. AI:n hallitsema dystopia. Ristiriitaiset fiilikset. Parissa kohtaa oli käytetty AI:ta, mutta koko jutun pointti oli AI-vastainen. Sen virheet oli jätetty teoksiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮 Eilen Secret-Santa toi kynsilakkaa, niin kuvassa elämäni ensimmäiset lakkaamani kynnet. 😎

Kun ostin joulukalenterin vasta tänään, niin sain sen puoleen hintaan. 😛

John Smith Frozen 2. päivä Crownshift eturivistä ja hengästymistä Mustaschin pitissä. Illan yllättäjänä kuitenkin legendaarinen Leningrad Cowboys, joka toi käsistä riistäytyvän gaala-illan glamourin synkkyyden keskelle. Hatun nosto kokeneelle lavakarismalle. Täydellinen talviloman huipennus!