Lapsen puheista hahmottunut, että kavereillaan ei oikein tunneta sellaista asiaa kuin tuore leipä. Leipää ylipäänsä ei juuri syödä tai jos, niin sitten hampparisämpylää, paahtoleipää tms. Tämä pieni shokki meidän perheelle, jossa tuore leipä on ravinnon kivijalka ja keskipiste. Mites teillä?

Katsottiin eilen Sisu-elokuva. Paljon olen nähnyt leffoja, erityisesti toimintaleffoja, mutta enpä muista lapsellisempaa, vastenmielisempää, kliseisempää, epäuskottavampaa tai mielikuvituksettomampaa leffaa nähneeni. Onnistuneesti oli apinoitu jenkkirainojen huonoimmat puolet yhteen pakettiin.

Isyys on mulle ikään kuin toinen elämä, koska tulin isäksi keski-ikäisenä. Nykyään elämäni kantavin voimavara on isänrakkaus. Yritän pitää sen hallitsevana, koska alla kuplii vahvana huoli lasteni eksistentiaalisista uhista (Purra, Orpo, Putin). Kuvassa tytön veistotyö nro 2: iloinen naulakko.

TUHLARI Myöskin ma loimusin, kuoleman lapsi auringon lailla juhlassa elon, kons' olin nuori ja seppelehapsi. Turhia toivon tuhlari rukka, turhaan se aukes mun unteni kukka. Yllä ei luokseni ei sulosointu, ei valon säen. Aution, kolkon eessäni taipaleen tuomitun näen.

AUTIO POLKU. "On syksy tullut ja synkät yöt, on ehtynyt purojen juoksu, ja parmailla ruskean, ruskean maan on kuolleiden kukkien tuoksu. Myös sieluni pohjalla kylmä on yö, kato kulmilla kukkaisteiden, vain polku autio edespäin vie yli korsien paleltuneiden." @tiinasavikangas.bsky.social

YÖSSÄ VALVON. "Yössä valvon. Aistin salatuinta, katson kohtaloni synkkään syteen, korva kooten hiljaisuuden pauhun, silmä auki suureen pimeyteen. Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain jot' ei koskaan kuulu tulevaksi. Sydän hiiltyy, teit uljaat uupuu yksinäisen sielun unelmaksi."

Näin vapaapäivänä kävin Erkkolan Martta Wendelin- näyttelyssä. Superkiinnostava näyttely antaa toisenlaiset kasvot kansalliskuvittajalle: 20-luvun kansainvälisyys ja naisten oikeuksien lisääntyminen, ennen oikeistoradikalismin 30-lukua. (Eli sama kehitys kuin nyt 100 vuotta myöhemmin.)

Clive Cussler kirjoitti joskus 80-luvulla jännärin Aavelaiva, jossa neukut kaappasivat USAn presidentin ja istuttivat sen päähän mikrosirun jolla aikoivat ohjailla häntä. Käynyt aina välillä mielessä tämä kirja viime vuosina...

Viisi vuotta poikani laati minusta tämän kuvan, varmaan parhaan mitä minusta on. Sillä on nimikin: "Isi veikeänä suihkussa".

Liittyy tietyllä tapaa omiinkin töihin, joten en sikäli lähde kommentoimaan. Paitsi sen verran, että kun puhutaan valtion leikkauksista, niin tätä se sitten on käytännössä. Ei ole mitään persujen maalailemia nollajuttuja ja -ihmisiä, jotka potkimalla säästetään satumaisesti. Vaikeita valintoja.

Hän on poissa! Rakas, ihana, karismaattinen Elina Salo on kuollut. Pysyt muistoissa, jätit jäljen.🕯️

Luettu. Artikkeliteos on monipuolinen, ehkä liiankin? Hiukan näkyy myös taiteilua sen suhteen, mitä lukijan oletetaan tietävän entuudestaan. Olisin ehkä kaivannut enemmän tietoa siitä, miten C. tämän hetken tutkimuksessa näkyy. Populaarikulttuuriviittauksia paljon. C:n virkauratiedot kiinnostavia.

Ihmisiä eivät uudet asunnot nappaa. Voisiko tämä mitenkään johtua siitä, että on yleisesti tiedossa miten surkeaa rakentamisen laatu on, ja että uudet asunnot ovat poskettoman kalliita?

Riikka Purran on erittäin helppoa haukkua etätöitä, koska hänen äänestäjäkuntansa koostuu lähityön tekijöistä (taksikuskit ym). Tosiasia on, että sekä etä- että lähityöt ovat perusteltuja. Nyt tärkeintä olisi, että toteutusta suunnitellaan työpaikkojen omista lähtökohdista. Ei Purran tai EK:n.

"Ilmastokokous alkamassa. Neuvotteluista odotetaan vaikeita." Mulla on sellainen vainu, että tässä asiassa on jämähdetty johonkin psykologiseen lukkotilaan. Kun neuvottelut ovat joskus kerran olleet vaikeat, kaikki menevät sinne siinä moodissa että joo hirrrrrvittävän vaikeaa tulee ja pitää tulla!

Flunssa kiertelee perheessä, yksi kerrallaan kaikki kaatuneet petiin - paitsi minä. Koen hirvittävää ulkopuolisuutta ja osattomuutta ikuisen flunssattomuuteni vuoksi.

Tullut luettua viime aikoina pyöreän pöydän legendaa vähän enemmänkin. Varsinkin nuo jälkiroomalaiseen aikaan sijoittuvat juuret kiehtovat suuresti. Ackroydin tulkinta on oiva, suosittelen. Vain harvoin olen lukenut yhtä ytimekästä vuoropuhelua. Hyvin vaikuttavaa.

Kelingking on Balin Turku. Hissitorneja nousee. 😉

Sanna Marin is back ja sehän tietää lööppejä. En yhtään epäile, että poliitikon kirja on puiseva ja subjektiivinen. Mutta sitä en ihan ymmärrä ongelmaksi, että: 1) poliitikko on kirjoittanut itse kirjansa, 2) kirjoitettu enkuksi, 3) ennakkopalkkio on iso. Hiukka moralisoinnilta haiskahtaa...

Luin tosiaan Veren vangit, kun harvinaisesti divarista löytyi. Koin että olin nuoruudelleni velkaa tämän kirjan - oli kova juttu silloin ja jostain syystä jäänyt lukematta. Anne Rice on taitava sanankäyttäjä ja tunnelmien kuvaaja, mutta hän "rikkoo" vampyyrisäääntöjä, mikä mulle hankala juttu.

Onnittelut Suomen mestaruudesta KuPS - jälleen kerran! Mahtavaa! 💪

Olen joutunut isänä erittäin vaikeaan tilanteeseen, kun pitää hätistellä poikaa Sormusten herran ääreltä läksyjen ja koulujuttujen pariin. Yritän edes muodollisesti esiintyä vastuullisena vanhempana.

Ja kaikki kantaa enemmän kuin sä tiedät Sä voit antaa enemmän kuin voit viedä Valoa hiukkasen pieniä liikkeitä vaan Jotka kantaa kauemmaksi kuin luulet Tätä rantaa vaikka repivät tuulet Perhosen siipien iskut ne kääntymään saa... 🎶🎵

Ei ilmeisesti niin pitkää vilttiä tai täkkiä, etteikö siihen kietouduttua jalkaterä kuitenkin paljastuisi sen alta, kylmyydessä värisemään, hirviöiden hyökkäysten armoille. Tämä universaali kärsimys yhdistänee meitä kaikkia, vaikka kaikissa muissa suhteissa olisimme tyystin erimielisiä.

Näin etäällä puunrunkojen takana luostarin pitkät matalat muurit ja massiivisen tornin korkean huipun; vielä etäämmällä tornin takana suunnattoman mustan laakson yllä väikkyivät lumipeitteiset vuorenhuiput. Ja hän lähti epäröimättä kulkemaan muureille, kohti jotain joka odotti niiden suojissa.

Oli kyllä erikoinen pyhäinpäivä eilen. Ihmisessä saattaa olla vahvoja tunteita jossain tuolla sisuksissa jemmassa. Eikö aina tiedä, mitkä mekanismit ja tilanteet niitä nostavat esiin.

"Ah, miten laupias ja kirkas on valo väsyneissä silmissäni maattuani pimeässä, mutta lampun liekki lepattaa ja sammuu kerran ja samalla tavoin lepattaa ja sammuu ihmisen elämä." (Kuningas Aziru viimeisenä yönään. Sinuhe egyptiläinen.)

Olisi ekologisesti parempi käyttää samaa mukia kuin eilen, mutta lauantaina se tuntuu jotenkin syntiseltä. Nipsu on muutenkin vähän kesädude. Tänään alkaa esi-isän vuodenaika.

Ei uusi havainto, että tavallista kovemman työviikon jälkeen pe-iltana voi tulla sellainen turtuneen lässähtänyt olo. Jos on pikku depistä taustalla, niin se valtaa helposti näinä hetkinä alaa - kaiken merkityksettömyys. Siinä mielessä olisi kätevämpää olla aina töissä, sais ainakin papukaijamerkin.

Suurten teknologisten uudistusten päivä: olen käyttänyt tänään hiirtä ekaa kertaa about 15 vuoteen. Onpa ollut kamalan jännittävää.

Olen hiukan lieventänyt kantaani Halloweeniin. Aiemmin tuomitsin 100% hömppänä. Näemmä tuon silti lapsille iloa, joten lasken 95%:een. Itselleni kyseessä on kuitenkin pyhäinpäivä, varsin tärkeä ja vakava pyhä. Huominen menee kirkossa ym. muistamassa menetettyjä rakkaitani ja purkamassa tuskaani.

Led Zeppelinin kuunteluni alkoi IV:sta, koulumatkoilla korvalapuista. Käänteentekevä hetki oli When the Levee Breaks keskellä, kun tulee se katko - pato murtuu - Page vetää raikkaat riffit, kuin sateenkaari nousisi sinitaivaalle, ja sitten Bonzo aloittaa tulituksen. Sillä hetkellä haltioiduin.

Laskut pitää aina maksaa ja lässyn lässyn. On täysin oman oikeustajuni vastaista, että lähdetään perimään perintäfirman kautta omaisilta vainajan laskuja, kun perukirjoitus on valmistunut. Jos ei ajoissa osaa laskuttaa, niin kärsikööt vahingon tykönään. Eikö mitään häpyä enää ole julkisellakaan?!

Metsästäjät mielellään kertovat, miten tärkeintä on ulkoilu, ei saalis. Tämä Puolangan hirvien salametsästys kertoo päinvastaista. Valitettavasti yleinen vaikutelma on, että lain rikkominen on metsästyksessä maan tapa, minkä vain satunnaiset virkavallan törmäämiset tuovat esiin.

Tyttö valittaa: "Vitsi kun puukässä loppuu ja pitää mennä pehmeään. Kohta ei saa enää sahata." (Tekstiilikäsityö ja veisto ovat nykyään kova/puu ja pehmeä kässä).

Telkussa hallitunkin mainos. Yksi vuosi ajattelin, että vaihdanpa taas itse renkaat ja menin hakemaan hallitunkin anopilta. (Hän omistaa kaikki kuviteltavissa olevat esineet. Hän ei käytä mitään niistä.) En saanut tunkkia edes liikahtamaan, millään tavoin. Ajoin rengasliikkeeseen. End of story.

Täysin käsittämätön ajattelumaaillma itselle, lokakuun lapselle. Mutta varmaan tässä kysyntä ja tarjonta kohtaavat, kun suomalaiset haluavat siirtyä kärsimään ilmastonmuutoksen kurittamaan etelään ja tarjoavat vastineeksi omat asuntonsa tappavaa kuumuutta pakeneville espanjalaisille ja muille.

Huikean nostalgista lukea iltasaduksi oman lapsuuden suosikki-Rasmus Nalle. Ja tämä pikkuruutuina kulkeva, A4-kokoinen laitos on ainoa oikea! 🫶 Rasmus Nalle on kulttikamaa, suoranainen oma filosofinen koulukuntansa. 🙏😉

Tapasin tänään yhden henkilön, joka oli silminnähden ilahtunut näkemisestä. Rupesin miettimään, milloinhan joku olisi ollut noin aidon ilahtunut tapaamisestani; muistaakseni noin kaksi vuotta sitten oli ehkä vastaava tilanne. Että täytyy olla kiitollinen näistä, vaikkei kovin usein tapahdukaan 😄

Elokuva A House of Dynamite Netflixissä. Ajattelin että jotain moskaa taas. Ihmetyin, kun ensi hetkistä lähti rullaamaan vastustamattomasti. Lopussa selvisi: ohjaajana Kathryn Bigelow. Bigelow on kyllä lempiohjaajani elossaolevista. Käsittämätön imu ja selkeys leffoissaan. Ei koskaan mitään huonoa.

Tämä on taas niitä päiviä, kun haluaisin vain katsoa loputtomalta repeatilla kohtausta jossa viimeinen lohikäärme ottaa hellästi haltuunsa Daenerysin vielä lämpimän ruumiin, nousee siivilleen ja lentää pois, koskaan enää palaamatta. Yksinäisen viulun värähdyttäessä viimeisen haikean sävelen.

Murehdin taas maailman pahuutta. Vietin hauskan illan ystäväni kanssa, joka on mm. kielellisesti ja varmaan monin muinkin tavoin n. 100 kertaa itseäni lahjakkaampi. Predestinoidun yvteiskuntaluokka-asemansa vuoksi hänet on tuomittu prekariaattiin. Vihaan tätä luokkajakoa ja yhteiskuntaa.

Kirjamessut suoritettu. Oli astetta tavallista kauheampaa. Valtaosa ajasta käytettiin antikvariaattialueella, koska uudet kirjathan tunnen. Ei häikäiseviä löytöjä, mut pari maigretia - enää 10 kirjaa uupuu täydestä kokoelmasta. Poika jaksoi upeasti mukana, täytyy nostaa hattua.

En jaksa lukea juttua, mutta voin kertoa että tämä on totta ja johtuu siitä että aamuihmiset, jotka hallitsevat maailmaa, pakottavat meidät yön eläimet rytmiinsä. Esim mulle sopiva työpäivä olisi klo 12-20.

"Mutta valheet jotka Melkor, mahtava ja kirottu, Morgoth Bauglir, Sorron ja Vihan Mahti, kylvi haltioiden ja ihmisten sydämiin, ovat siemen joka ei kuole ja jota ei voi tuhota; ja aina ja yhä uudestaan se alkaa versoa ja kantaa mustaa hedelmää viimeisiin päiviin asti."

Muistelisin että Google tai sen taustalla oleva firma olisi ihan suht voittoa tekevä ja vakavarainen. Toki voin muistaa väärinkin... Mutta että meidän tulisi tukea sitä verovaroin, niin pikkuisen huvittaa. Mikäs osa niistä investoinneista muuten oikeasti kohdistuisi Suoneen?

Ei ole avattu, mitä Lukoil- ja Rosneft-pakotteet pitävät sisällään, mutta nyt on ekaa kertaa tunne että tehdään jotain oikeasti merkittävää. Siihen vielä Venäjän jääd. rahojen käyttö jollain mekanismilla Ukrainalle, niin ollaan ytimessä. Sit puuttuu enää länsiteknologian oikea vientisulku Venäjälle.

Yksi nettikeskusteluiden vakiovalitusaihe ovat "vapaan kasvatuksen saaneet sukupolvet" -> pilalla ja tekevät kaiken väärin. Mietin että montahan tällaista vapaan kasvatuksen takia pilalle mennyttä sukupolvea meillä jo onkaan? Kaikki n. 1960 jälkeen nuorisoon kuuluneet sukupolvet?

Onko maailma ulkonäkökeskeinen? Onhan se, ja minunkin ajatuksiini ihmisistä se vaikuttaa. Mutta onko ulkonäkö aidosti tärkeää? No, olen kyllä pikkuisen mustasukkainen miehille joilla on vahva tumma tukka, erityisesti afroille. Mutta tosi paljon mustasukkaisempi olen huippulahjakkaalle pianistille.

Ei ole mitään epäselvyyttä, että syksyn kovin käännöskirjauutuus on tässä. Ja tätä et sitten isojen ketjujen kaupoista löydä. Kiitos Aviador-kustantamo, kiitos kääntäjä Hannimari Heino, kiitos Rosebud Sivullinen. Te, ja rahoittajanne, tämän mahdollistatte. Kulttuurin olemassaolon.