Jostain syystä pyörinyt sitkeästi viime aikoina mielessä Sinuhen kohtaus, jossa suuren taistelun jäljiltä muuan taistelukenttä sai nimen Ihmisluiden lakeus. Siellä "heettiläisten ja egyptiläisten luut valkenevat yhdessä syvässä sovussa"... Se kirja tuntuu kantavan aina vaan, olevan ajankohtainen...

"Hänen päänsä oli aivan selkeä, hän ei vieläkään uskonut puheisiin verenimijöistä ja elävistä vainajista. Tunne oli peräisin aivoja paljon vanhemmasta hermosolmukkeiden verkostosta, selkäytimestä, ja sieltä virtasi aaltoina mustaa kauhua."

Viikonloppuna oli taas walking down the memory lane -kävely Itä-Helsingissä, Itiksestä Tammisaloon ja Hertsikaan. Kuvassa oman aikansa kohutorni. Sen juurella oli Levi's-kauppa, jossa tuli paljon käytyä. Rakastan näitä huudeja; Itistä, upeita rantojen luontoalueita, maisemia, ihmisiä.

"Mutta tämä pelko oli lapsenomaista, unenkaltaista. Siinä ei ollut lainkaan kiintopistettä. Talo oli talo - lautoja ja saranoita ja nauloja ja kynnyksiä. Ei ollut mitään syytä, ei mitään todellista syytä tuntea että jokainen halkeama hönkäili omaa liidunvalkeaa pahan aromiaan."

Ääni jota inhoan eniten maailmassa. Kahvinkeittimen automaattinapsahdus pois päältä.

Ostin VHS-soittimen. Tuntuipa hyvältä. Kohta pääsee leffoja katsomaan. #miesjokakulkeeomiapolkujaan

HUOMIO! Uskomaton löytö! Sormusten herran kolmiosaisen klassikkolaitoksen 6. painoksesta puuttuu kolme kappaletta tekstiä! Sormustietäjät, be advised and informed! Hurja juttu. Menee loppupäivä toipumiseen. Onneksi mulla on useita eri laitoksia.

Olen iloinen, kun eilen huomasin olevani oikeassa mielentilassa tämän elokuvan katsomiseen, ja oli hetki. Näitä kun ei tuosta vaan katsota. Filmin hieno kuvasto tarjosi viljalti assosiaatioita ja toi mieleen monia muita mestariohjaajia, jostain syystä kuitenkin eniten von Trierin. Löytyy Areenasta.

Kuka on tämä hieno nuori taiteilija Viivi? Hän lauloi itsensä suoraan Vain elämää-historiaan tulkinnallaan Jonnan Tikapuut-biisistä. Jopa maestro Leskinen, kuten Mandos, "liikuttui, eikä sitä ole tapahtunut sitä ennen eikä sen jälkeen". Musiikin voima. Antaa ja saada. Parempaa ei ole. 🫶

Ei. Nälkävuosina 1866-1867 voitiin vain haaveilla näkkileivästä. Itse asiassa ei osattu edes haaveilla, koska tuskinpa moni suomalainen oli kuullutkaan aika äskettäin teollisessa mittakaavassa innovoidusta näkkileipätuotteesta.

Muistuttaisin ystävällisimmin, että Amorphiksen seuraava pitkäsoitto Borderland ilmestyy tasan viikon kuluttua 26.9. Kiitän huomiostanne. Olkaa hyvä ja jatkakaa.

Jälleen erikoinen eli odotuksia mukavampi päivä. Päättyi ex tempore prof Laura Kolben jäähyväisluennolle. Mukava tilaisuus, tunteikaskin. LK loi näyttävän ja omannäköisensä humanistiuran. Jättää ison aukon humanismin äänelle julkisuudessa - nyt kun sitä tarvittaisiin enemmän kuin vuosikymmeniin.

"Nosta silmäsi, oi puolisoni, ja kerro mitä sinulla on sydämelläsi. Minä, joka olen maailman keskipiste, jalopeuran voittaja, kahdeksan meren hallitsija, ja taivaan poika, kuuntelen sinua." Siinä mallia meille miehille vaimon puhutteluun... 😄

On se vinkeää, miten jokainen poissaolopäivä maksatetaan samanmittaisella pidennyksellä seuraavaan työpäivään... Ei tod kannusta saikkuilemaan. Mieluummin tappotaudissa töihin. Jos on pakko saikuttaa, alkaa jo tautivuoteessa pelottaa paluu. Tämä on näitä kermaperseasiantuntijatyön varjopuolia.

Mielestäni naudoille voitaisiin tarjota myös hyvää, vahvaa kahvia. On tää monella tapaa hullu maailma. Parasta kai suhtautua todellisuuteen parodiana.

"Vahvempi elpyminen alkaa ensi vuonna." Ihan varmaan joo. Suosittelen laittamaan ylimääräiset rahat sukanvarteen. Myrsky on tulossa.

Jes! Tää on aikuisikäni yks parhaista lauantaista: sain houkuteltua pojan katsomaan mun kanssa Night of the Living Deadin!! 💪

Pikkuisen pitempään meni viime yönä - aloin muistella yhtä lausetta TPA:sta, niin tuli sitten kerrattua yhdeltä istumalta osa 2 kannesta kanteen. Löytyikin: "Kylästä päin kuului yhä melua ja huutoa, josta erotti kirouksia ja komentosanoja. Vallankumouksen sielu siellä rusahteli särkyessään."

Olipas mukava syödä. Tosin ahmin niin raivoisasti että nyt on huono olo.

Funtsailin tuossa yhtä kaveria, joka oli top-3 ystäviäni opiskeluaikoina. Yhteys sinänsä säilynyt, nähdään noin kerran vuodessa. Eli jos eläisin vielä esim kymmenen vuotta, niin me voidaan tavata vielä kymmenen kertaa. Sama kuin ennen parissa viikossa. Life is hard, etc.

Eurooppa käyttää nyt ilmeisesti seuraavat pari vuotta sen pohtimiseen, lensivätkö droonit Puolaan vahingossa vai tarkoituksella. Tämä heikkous on lamaannuttavaa.

Ah. Viimeinkin herkullisen aamupalan, välipalan, lounaan ja päivällisen ääreen. Jos vartin tauon pitäisi. Sitten jatketaan. Rakastan vuosikolmannesraportointiviikkkoja.

Kaihoisat valssit ovat sieluni musiikkia. Niitä kuunnellessani liu'un hetkeksi jonnekin muuanne, huolien tuolle puolen, ja siellä on aina kauempana pieni toivon kide, johon yritän tarttua. Kurottaa sinne, samoin kuin hetkeen.

Onkohan ikinä ollut käymättä niin, että kun näytöllä on kaikkein eniten tiedostoja ja selaimia Auli, joku iso juttu käynnissä, niin kone alkaa vaatia uudelleenkäynnistystä? Ja tekee sen sitten lopulta pyytämättä. Tällaisella hetkellä anoppi myös yleensä tuo koiransa hoitoon.

En tiedä, mutta viime päivinä kaiken ajoin monotonisenkin työn ja rutiinien alla on hetkittäin jännästi kuplinut; ajatuksia, pieniä inspiraation välähdyksiä. Tullut tunne että ollaankos tässä vielä oikeasti elossa.

Hän ihmettelee. Hän levittää punaista mattoa Putinille ja kutsuu tämän kotiinsa. Hän vähentää Ukrainan tukemista ja ajaa ulos tämän presidentin maastaan. Hän ihmettelee - hän, joka lupasi lopettaa tämän sodan ensimmäisenä työpäivänään.

Tämä Nipsu-muki, joka ilmestyi meille vähän kummitusmaisesti (kukaan ei muista milloin ja mistä ostettu), on nopeasti noussut suosikikseni. Ja Nipsu ei ole mikään suosikkihahmoni kirjoissa.

Veikkaukseni miten Puolan droonikeissi etenee: 1. Venäjä ilmoittaa ettei sillä ole mitään tekemistä droonien kanssa, vaatii todisteita 2. Trump osoittaa taas suuren pelkuruutensa, ei saa mitään selkeää lausutuksi asiasta, heittää taas jotain järjetöntä joka murentaa NATOn ja omaa uskottavuuttaan.

Mä olen tuuminut asiaa ja alan olla samaa mieltä kuin Jari. Asiantuntijahallitus saattaa olla ainut keino saada tämä maa uusille raiteille tavalla joka on valmis tekemään kaikki osapuolet reilusti huomioivat uudistukset. Pelottaa vaan ulkopolitiikka. Jos alkaa ryskyä, tarvitaan poliitikkoja.

Miksi mä en ikinä voi saada tuollaista mehevää flunssaa kuin muutkin? Kyllä on maailma niin epäreilu.

Living After Midnight ei varmaan ole rock-historian ylivoimaisin biisi, mutta Rob Halfordin laulu melkein tekee siitä sellaisen. Tavanomaista korkeaakin hienompi suoritus - rapsakoissa välikarjahduksissa on minusta sopivaa huumoriakin. @sinisininen.bsky.social

Vähän pitempi päivä, ja konttorilla. Lähden nyt hakemaan Kiss-Kiss -irtomyyntipussiani Fasulta. Ja mikäli tuote olisi loppu - Luoja armahtaa, minä en!

Kaikki tällainen täysin ilmeinen poliittinen ohjaus heikentää luottamusta viranomaisiin.

Meidän lähimetsikössä asuu iso haukka(perhe). Asunut jo monta vuotta. On kyllä tosi mukava porukka seurata. Pesimistä, lentoa, kuunnella haukan huutoa - onpa käynyt ihan meidän pihasta rastaan nappaamassa, silloin ehdin katsoa hetken suoraan villiin silmiin. Nyt taas pelmahtivat kuusen oksilla! 🙏

Radiossa pauhaa Waspin Crazy. Todella hyvä rock-rymistely. Wasp oli oikein mukiinmenevä bändi. Kaikki se sirkkelinteräirtoverihömppä vähän sai tämän jäämään liian vähälle huomiolle.

Nyt kun tässä sen oikean syksyn alkua vielä odotellaan, voi olla paikallaan todeta, että oma syksy ei ole lähtenyt liikkeelle kuten kesällä kuvittelin. On tullut yllätyksiä ja jotkut asiat tuntuneet erilaisilta kuin odotin. Pääasiassa nämä ovat olleet muutoksia odotettua parempaan suuntaan.

Tekoäly siellä, tekoäly täällä. Kaiken se hoitaa, tulevaisuutemme on loistava. Joten odotan että kerrottu minulle, miten käytännössä TÄ hoitaa nämä likaiset astiavuoret silmistäni. Pyykit myös. Ja pölymakkarat. Järkkää itkevän lapsen harjaamaan hampaat ja rauhoittaa uneen. Ihana TÄ, tuletko jo?

Luin tän Kirsin kirja. Oli itse asiassa antoisampi mitä odotin. "Kuollut ei ole hautajaispuheiden kunnioitusta herättävä vaan ontto. Kuollut on vääristymä ihmisestä joka on ollut rakas ja läheinen. Elottomuus on enemmän kuin kuolema." Otan tästä mukaan termin "Hard Core Andersen". 🙂

Eilinen selfie poistettu. Huh. Kylläpä helpotti taas. Jatketaan.

Loppu jäi kovasti askarruttamaan: Šeherazade ja Intian kuningas Šahriar värkkäsivät satujen aikana kolme lasta. Tämä muuttaa mielikuvan satusessioista; toisessa kädessä kirja, toisessa... Satuorgiat. Ja tokko oli suostumuksellista seksiä? Tai sit päivät tehtiin lapsia, yöt kerrottiin satuja. OK.

Hotellissa. Jos rahat riittäisivät, asuisin mieluiten hotelleissa. Turussa lämmin ja tyyni pe-ilta, ihmisiä isosti liikkeellä. Terassit täynnä ja hieno tunnelma. Sammakko-kirjakaupassa käyty. 👌

Nyt on muuten huikea haastattelu: Mäkelä vetää käytännössä kokonaan maton sen alta mitä hallitus väitti sopineensa. Hän sanoo aika suoraan, että häntä eli ps-ryhmää hallituksen puheet eivät kiinnosta tai koske. Lukekaa, jos luette HeSaa.

HUOMIO. Olen matkalla Turkuun. Turku, oletko valmis?

Meillä on vähän sellainen sääntö, että autossa kuski saa päättää radiokanavan. Käytännössä tarkoittaa sitä, että minun ajaessa puoliso laittaa Cityn koko ajan hiljemmälle kun tulee meheviä kitarasooloja ja puolison ajaessa minä feidaan Suomipopia...no, jatkuvasti.

Yksi lemppareitani taidekokoelmamme pienemmistä töistä: Pia Feinik, Hymy tarttuu. Lasituksen takia kunnon kuvan ottaminen mahdotonta.

Muistakaapa tämä, lapset ja lapsenmieliset (ks. kuvateksti). Täällä on tänäänkin satu luettu. 😌

Hauska lohkaisu Ylen puoluegallupia käsittelevässä jutussa. Itse olen aina ihmetellyt sitä, että PS:n äänestäjät näyttävät koostuvan kahdesta ryhmästä: poliiseista ja heidän asiakkaistaan. Onkohan tämä, Tukholma-syndroomaa mukaillen, Persusyndrooma? 😉

Mökillä on muutama puu, joita erityisesti rakastan. Kaksi niistä on koivuja. Ihailen varsinkin niiden pitkiä oksia - tuntuu että ovat pidempiä kuin mon puunrunko. Juuri tämä oksisto luo elävän vihreän seinän, joka itselleni hyvin tärkeä. Minun on vaikea kuvitella puutonta tonttia, jotka muodissa.

En mielestäni ole kovin ulkonäkökeskeinen, mutta jostain tuli näkyviin valokuva itsestä viiden vuoden takaa - herrajumala miten olen vanhentunut tuosta; peilistä vanha ukko katselee tuota poikasta. Joo raskaita vuosia ovat olleet, mutta onhan se shokki nähdä miten se näkyy naamasta.