"Tiedättekö, olen nuori. Mutta ennen olin vieläkin nuorempi." - Frank, Calamari Union

Tässä postauksessa ihmisyys kukoistaa ja hengittää väkevästi. @forestwich.bsky.social ❣️

Erään kouluprojektin myötä meille tulee nykyään Akkari. Arvaatte varmaan, kuka lukee sen ekana? Tiedän jo nyt että se on menoa, tulen tilaamaan tämän jakson päätyttyä. Se hyvä puoli varhaisvanhuudessa on, että aika menee niin kovaa että tuntuu että joka päivä on keskiviikko ja Akkari tulee! 😍

On taas aika lähteä maagiselle mysteerikiertueelle... Kuunnelkaa ihmiset näitä pop-historian parhaita stygejä huonetilassa niin että ääni värisee tilassa ja jokainen ääni erottuu. Muistan yhä kun ymmärsin Strawberry Fieldsin täydellisesti. Pääni ja jalkani repesivät irti ja sulauduin universumiin.

Ruotsalainen delegaatio tulossa töissä kylään. Tähän liittyen ajauduin katselemaan erästä alan paneelikeskustelua Ruotsista netissä. Olen siis suuri 🇸🇪-symppis ja niin poispäin, mutta kyllä silti alkoi vähän huimata. On se niin eri kansanluonne kuin me!

Meillä on asiat kunnossa, kun meidän nuori ei juo lainkaan energiajuomia. Hän kiskoo vain päivittäin vanhaa aitoa sokeri-Cokista.

En todellakaan ole katsellut kaukaisuuteen tänään. Voi tätä asioiden virtaa. Ja meitä ihmisiä! Mukavia, vähäsanaisia, virkaintoisia, ymmärtäväisiä, v-maisia arrogantteja kusipäitä, suuren surun keskellä rämpiviä luhistuvia ihmisiä, kaikkia näitä olen kohdannut tänään. Omat tunteet läikähtelevät.

Sanottakoon ääneen, että tänään en jaksaisi yhtään tehdä töitä. Haluaisin vain tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Onneksi vain kaksi kokousta, mutta toisaalta se tarkoittaa että olisi kultainen mahdollisuus saada oikeita töitä eteenpäin. Kun lapset lomailee, tulee harhatunne, että itsekin pitäisi.

Sohva! Siis mä en ole kahteen vuorokauteen maannut sohvalla, voitteko edes tajuta miltä se tuntuu?! Mutta nyt mä nautin, ai että!

Kiitos Vaasa! Tällä kertaa ei hotellikuolemasta tietoakaan; mulla oli niin kiva huone, että olisin hartaasti halunnut viipyillä pitempäänkin. Vaasa oli yhtä kiva kuin aina, vaelsin illalla rantaan kuten aina ja bongailin mestoja. Ja työjututkin edistyivät, kannatti tulla. Tää oli hyvä työmatka!

Var är jag? Missä olen?

Onko nyt aivan varma, että joku kotimainen media ei ole vielä haastatellut sukeltajia? Haluaisin ehdottomasti vielä kerran kuulla kuvauksen vainajien löytämisestä.

Mitä olemme tehneet tänään? Vaihtaneet lampun. Tyyppiesimerkki kotitöistä: Polttimo oli palanut, aletaan vaihtaa -> ilmeni, että itse lamppu oli rikki. Tutkittiin -> ilmeni, että antiikkivalaisin oli hiulaantunut hengenvaaralliseksi. Purettiin, rakennettiin uusi tekniikka -> (jatkuu 1/2 )

On se vaan iso päivä, tuo koulujenpäättyminen. Näin täydellisiä ja vähemmän täydellisiä nuoria, joita vanhempansa yhtä lailla rakastavat ja haluavat edesauttaa. Näin ujoja, varautuneita ja avoimia nuoria. Näin kyynelehtiviä isiä ja hermostuneita äitejä. Kaikkialla väreili kysymyksiä ja unelmia.

Ystävät, kansalaiset, medborgare. Olen huolestuneena seurannut kauppojen jätskilaareja. Ylikansallisten jäätelömerkkien dominanssi yhä vain kasvaa. Myös karkeista juonnetut brändit jylläävät. Olkaa nyt tarkkana ja yrittäkää ostaa merkkejä, joista löytyy 🇫🇮, jookos? Ja muistakaa syödä paljon jädeä!

Huhhahheijaa olipahan taas yksi ihan USKOMATON viikko, minuuttiaikataululla alusta loppuun, mutta nyt läpsähti läppäri KIINNI - valmiina siirtymään viikonloppuun, joka sekin on buukattu täyteen JUHLAA.

Kävin hammaslääkärissä, kun ollut kipuja parisen viikkoa. Kalenterini on niin tykillä ammuttu koko ajan etten ole päässyt aikaisemmin. Mitään varsinaista reikää ym vikaa ei ollut, vaan purentajuttuja. Lääkäri arvioi että olen kovassa stressissä ja ehdotteli että kannattaisi pitää lomaa. Niin.

Tytär sai pääosan koulun kevätjuhlan pitkässä päänäytelmässä Lumikkina. Esitys tänään meni suvereenisti ja oli ns. nappisuoritus. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin tai miten sanoittaisin. Tuntuu jotenkin mykistävältä.

Tälle ajalle ominaista on, että kaikkea pitää pilkata, mutta millekään ei saa nauraa.

Olen melko rankan hotellikuoleman kourissa Mikkelissä, tyrmää muistuttavassa hotellihuoneessa. Tämä viikko menee Savossa möyriessä. Ensi viikolla Pohjanmaa - oletko valmis, Vaasa!? Sitten Keski-Suomi ja Häme.

Nukahdin taas silmäni päälle ja nyt se on ihan litussa, maailma näyttäytyy suttuiselta oikean silmän osalta taas jonkun aikaa.

Hiljainen rantasauna, mietteliäs peseytyminen vadissa. Kyllä siinä kuulkaas on jotain kuin pyhää. #onni

Tänään hienoutta ohjelmassa kun sai taas vaihteeksi käydä heittämässä pakettiautokuormallisen tavaraa jäteasemalle. Story of my life. En enää itsekään tiedä onko tämä sarkastinen aito kommentti.

Karmea junaonnettomuus Belgiassa. Heti tuli mieleen Konginkangas. En tiedä mikä siinä K-kankaassa oli, mutta se järkytti itseä jotenkin poikkeuksellisesti, vaikkeii ollut lapsiakaan silloin. Elävästi mielessä uutisointi aamu-tv:ssä. Muistan ajatelleeni, että jotkut pahuuden voimat olleet liikkeellä.

Anteeksi taas hölmö kysymys mutta olen humanisti... Mitä kaikkea lasketaan "varavirtalähteiksi"?

Hesarissa superkiinnostava Fatim Diarran haastis. En tunne häntä yhtään, mutta tosi fiksuja näkemyksiä. Kuten se, että systeemitason muutokset ovat se mitä haetaan. Itseä aina huvittanut tämä persujen kiihkoilu, jos joku vihreä ei elä kuin pyhimys. Viimeisimpänä Virta, joka kehtasi autolomailla. 😀

Tänään on sellainen alakuloinen ja mälsä päivä. En oikein keksi mitään kuolematonta sanottavaa.

Oooo! Maigretin välistä putosi Simenonin nekrologi! "Olennaista Simenonin poliisiromaanien lumoavalle atmosfäärille on sään, valon, tuoksujen ja makujen kietoutuminen kokonaisuuteen." Pistämättömästi sanottu! Se on jetsulleen näin.

Vuoden 17. kirja oli tämä huikean laadukas Maigret. Ykkösluokan kirjan tunnusmerkki toteutui: yritin jämähtää joka aukeamalle, ettei kirja loppuisi. Olen lukenut 66 maigretia. Tämä oli kymmenen parhaan joukossa, luulen.

Löydettiin just uusien ylioppilaiden luettelosta henkilö jonka etunimi on Excel 🤩💎💪

"Huoneiston ikkunat olivat selkosen selällään, ja sisälle tunkeutuivat ulkomaailman tuoksut ja Boulevard Richard-Lenoirin tuttu hälinä; ilma väreili jo lämpimänä, ja hienoisen usvan läpi heijastuvat auringonsäteet näyttivät melkein käsinkosketeltavilta." Jumalaisen kaunis Maigret 💖 Kokoelma 66/73🙏

Kävin ekaa kertaa hampurilaisketjulta vapautetussa steissin asemahallin raflassa. Eipä valittamista, hyvä gruuvi. Ja Guinness on vaan hyvää.

Medialla on suht kova myllytys käynnissä droonihavainnoista. Saakin olla. Ihmettelen vaan, miksi samalla intensiteetillä ei ole - jo vuosien ajan - tingattu hallitusohjelman tavoitteiden epäonnistumisesta. Ei Orpo niitäkään voi kaataa kansalaisten, Grönlannin, tai vastaavien syiksi.

Hyvät naiset ja herrat. Olen tehnyt tänään aivan loistavaa duunia. Duunissa ja siviilissä. Ensiluokkaista. Tiedote päättyy.

Julistan alkaneeksi kilpailun Turun ratikan nimeksi. Ehtoja on vain yksi, päätelkää alta, mikä. Aloitan: Faartti! 😎

Jos teillä ei ole mitään tekemistä koskaan, niin tässä tyttären kirjoittama vinkkilista, toimii kaikille. Odotan, että ainakin @tuulihuhtilainen.bsky.social vetää koko listan läpi, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. 🙂 Ja kyllä, meillä on keskusteltu sellaisesta asiasta kuin kaksoiskonsonantti.

Niin Turun valtuuston päätöksessä ei kai tarkemmin linjattu, minkälainen ratikkamalli ollaan käyttöön ottamassa?

Ajattelin taas tänään, miten nopeasti aika menee. Pian tämäkin kesä on ohi. Oikeastaan se on jo ohi.

Vaikka kaikki tuntuu tuhoutuvan, tapahtuu edes jotain hyvääkin: Säätytalon suihkulähde solisee jälleen! Kyllä, se on päällä, vaikka huonosti kuvassa erottuu. Tuntuu, että olin nuori ja toiveikas mies, kun tuo viimeksi toimi... Uusia työmaita aloitettu ympärillä, mut eihän tää muuten olis stadi 🙂

Ennen sitä repi pelihousunsa, nykyään ne kuuluu vetää alas. Muistakaa mennä muodin mukana.

Ajattelin lähteä oletettuun sadekeliin öljykangastakissa, mutta oli oli hävinnyt naulakon syövereihin, joten päädyin matkaan maastoulkoilupusakassa. Tursuavat naulakkomme pystyvät nielaisemaan ihan minkä tahansa vaatekappaleen jälkiä jättämättä.

En tykkää valittaa töistä täällä, mutta kyllä seitsemän ja puolen tunnin kokousputki maanantaille on sellainen että on todella vaikea orientoitua sen jälkeen "varsinaisten töiden" tekemiseen.

Nyt kun puhutaan droonivaarasta tiedottamisesta, tuli mieleen että viime hallituskaudella oli vihreä sisäministeri, jota keskustelupalstoilla persut lokamaalittivat "historian huonoimpana sisäministerinä". Että jos sisäministeri olisi yhä vihreä, pidettäisiinkö droonitiedottamista loistavana?

-Tarkkailkaamme arvostuksella menneitä vuosisatoja. Älkäämme kuitenkaan yrittäkö perääntyä heitä kohti, sillä he ovat täydellisesti menettäneet todellisen luontomme ja katoaisivat jos pyrkisimme tarttumaan heihin. Vuoden 16. kirja oli François-René de Chateaubriandin muistelmat.

Olipas vastaansanomattomat argumentit sisältävä mielipidekirjoitus koululaisten kesälomien siirtämisestä, pakko jakaa kuvina koko teksti. Tiivistetysti: hölmöläisten peiton jatkamista ja "uusi taksiuudistus". Mitenhän voisi tilata Hesarista pelkän mielipideosaston..?

Ostin divarista lapsuuteni yhden suosikkikirjan. Kirja kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa on luotu lopullinen luokkaero tyydyttämällä kaikkien materiaaliset tarpeet. Kukaan ei ole vapaa. Todellinen valta on piilossa harvoilla. Hyytävä visio, joka tuntuu täysin mahdolliselta.

"Et Eärello Endorenna utúlien. Sinome maruvan ar Hildinyar tenn' Ambar-metta!" Ja nämä olivat sanat jotka Elendil lausui kun hän tuli Mereltä tuulen siivin: "Olen tullut Suurelta Mereltä Keski-Maahan. Tässä paikassa minä asun ja minun jälkeläiseni kunnes maailma loppuu."

Sirkan poismeno koskettaa minua. Hän oli kauniine runositaatteineen ihana, valoisa ja tyylikäs some-persoona, mikä aivan varmasti heijasti hänen oikeaa olemustaan. Osanottoni Poika-Miehelle ja Sirkan muille läheisille. Te läheiset ihmiset täällä olette tärkeitä ja rakkaita, niin se vain on.

Maailmassa on kahdenlaisia esineitä. Mukavia, ystävällisiä, jotka solahtavat mukisematta niille varattuun paikkaan ja pysyvät somasti siellä. Ja sitten on ne pahat, ilkeät, yleensä kovat, isot ja kulmikkaat esineet, jotka eivät suostu mahtumaan mihinkään ja ovat aina tiellä.

Vuoden 14. kirja oli tällainen muistelmateos 20-40 -lukujen Helsingistä. Kirjoittajana pitkän linjan kulttuuri- ja kirjallisuusihminen. Luen äärimmäisen harvoin tällaisia kirjoja, joten sikäli virkistävää vaihtelua.