Tämä uutinen sai minut hirveän surulliseksi. Tässä ei huutokaupata vain "ikääntyvien palveluita". Se on ikä-ihmisten jokapäiväistä arkea. Viime kädessä se on ihmisarvoa. Jos palvelut tuotetaan turhan halvalla ja laaduttomasti, myös ihmisarvo on vaarassa. yle.fi/a/74-20183643

Ihana postipäivä. 🥰 Ollaan Pian kanssa kaverustuttu somen kautta. Hän laittoi taannoin viestiä ja kertoi haluavansa neuloa minulle piristykseksi villasukat. Miten kauniit Pia tekikään! ❤️ Voi että. 🥰

Teet mitä vain tai olet tekemättä, aina lopputulos on se, että makaa sykkyrässä peiton alla ja odottaa, että kipu loppuu. Nyt minusta ei kuulu hetkeen. Pakko vetää henkeä.

Tämän viikon luettuja: Anni Kytömäen Mirabilis ja Harri Virtasen trauma ja rakkaus.

Siinäpä on teemapäivän mukainen yksilö. Mausta kertonee, että on jo lautaselta hävinnyt. 😊 #korvapuustipäivä

Rupesin leipomaan kanelipullaa. Nyt on ihan omin pikku kätösin vaivattu taikina kohoamassa. Vaivatessa meinasi tulla vähän hiki. 😁

Terkut! 😇 Ihan ekalla yrittämällä tuli tämmöinen räpsy. Tänään oli semmoinen olo, että mahdankohan tuosta kieliopista yhtään mitään tietää, mut eteenpäin mentiin. Huulet näyttää täytetyiltä, mutta luomua ovat. Kipua ei ole ihan niin paljon kuin eilen. Siinä ne. 🤗

15 vuotta kipuelämää täynnä. Pakko myöntää, että olen alkanut pelätä: kolmenkympin ja vuoden 2022 koronan jälkeisen komplikaatiokierteen myötä kipujaksot ovat entisestään pidentyneet ja vaikeutuneet. Pelkään, että jossain kohdin mieli ei enää kerta kaikkiaan jaksa.

Vaikka joskus olisi miten rikki (kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti, mitenpäin vain), kaunokirjallisuuden lukeminen tekee minut aina ehjemmäksi. Kytömäen Mirabiliksen kanssa kesti melko pitkään päästä tarinaan kiinni, mutta nyt en malttaisi lopettaa.

Juu, mää tiedän, että tämä on myyntikikka. Mutta joka toinen päivä melkein kaikissa lehdissä törmää käsitteeseen "sokkiero". Näin kielitieteilijänä minulla on kuitenkin taipumus ajatella, että eivätkös ne erot jollain tapaa ole sokkeja aina. 😃

Tänään on kansainvälinen kääntäjien päivä. Kääntäjät, omasta puolestani sydämellinen kiitos portin aukaisemisesta lukemattomiin maailmoihin, jotka olisivat muuten jääneet saavuttamatta. ❤️

Tämä ei ole hyvän mielen postaus, mutta ehkä syksyn tärkein postaukseni. Suosittelen kaikille tutkijoille ja tutkimusryhmille: käsitelkää törkyriskejä ja suunnitelkaa toimenpiteitä etukäteen yhdessä. Lähiaikoina on tiettävästi odotettavissa törkyä tiedeyhteisöä kohtaan. Ketjusta muutama pikavinkki.

Nyt huumoripäivitys aamukahveen ääreltä: mikä ihmeen juttu tämä ”kiitos ryhmään pääsystä” someryhmissä edelleen on? Luin just yhden ja meinasin vetaista aamukahvit nenään. 😂 Mut siis ihan luulin, että on jo lopetettu tämmöinen.

Hassu lause, mutta sairastamisessa hankalinta on sairastaa. Moni kiva asia jää. Mikään ei etene. Yrittää vain olla. Eikä siinä mitään, jos se onkin flunssa silloin tällöin. Mut kroonisissa sairauksissa se on jatkuvaa. Tuntuu, että olen tuijottanut makkarin kattoa aivan liikaa. 😇

Saikkupäivä numero 2. Mut nyt olen olen puolestani saanut niin ihania viestejä, että olo on jo parempi. Kunhan tää kipu nyt ymmärtäis antaa myöden. Mutta paljon on maailmassa tosiaan hyvääkin. ☀️

Piti perua kiva meno huomiselta kovan kivun takia ja samalla oon tullut X:ssä ivatuksi ihan vain yrittäessäni puolustaa omaa tutkimusalaani ja sen tärkeyttä. Itku kurkussa. Pitäis vain muistaa olla hiljaa. Totisesti parempia päiviä on ollut.

Olen nyt tunnin puolustanut tiedettä ja vastannut erään alustan öyhöttäjien viesteihin. Nyt kadun melkein, että sanoin mitään. Tai ehkä vain olisi pitänyt jättää vastaamatta. Mut en tajunnut, että ilmapiiri on muuttunut näin paljon.

Menin sanattomaksi tästä. Meillä on kansanedustaja, joka ihan aidosti on sitä mieltä, että ihmistieteet eivät ole arvokkaita, vaikka oman väikkärini tulosten toivon suoraan helpottavan kielen oppimista ja opettamista. Mut näin nämä asiat koetaan.

Tänään on ollut aika paha kipupäivä. Istuin pyörätuolissani, kun juna eilen äkkijarrutti. Heilahdus otti aika tavalla niskaan, ja eivät keskustan mukulakivetkään selälleni hyvää tainneet tehdä. On niin kurjaa, että kun on jotakin tosi kivaa, Helsinki-päivä, niin hinta on hurja.

Juuri ennen Turun juna-asemaa tuli iso äkkijarrutus. Sen jälkeen kuulutus, jonka jo aavisti: ihminen on jäänyt junan alle. Tämä oli ehkä jonkun elämän viimeinen lauantai. Aina nämä pysäyttävät.

Kansallisteatterin Jotuni oli loistavasti kirjoitettu ja toteutettu kokonaisuus. Oli etuoikeus istua näytös ihanan kollegan ja ystävän (ja myös näytelmän kirjoittaneen) vieressä. Näytelmän jälkeen viiniä, hyvää ruokaa ja maailmanparannusta. ❤️ Kuva juna-asemalta. 😊

Matkalla Turusta Helsinkiin. Suuntana Jotuni Kansallisteatterissa. Vaihto on Tampereella ratatöiden vuoksi, joten junamatkustusta saa harjoitella tänään yllin kyllin. 🥰

Huomenna pappani olisi täyttänyt 80 vuotta. Kirjoitin. 💕

Tämän ja viime viikon luettuja. Riikka Pulkkinen on ollut monta vuotta itselleni tärkeä tekijä, ja Totta nousi kaikkien aikojen suosikkeihini. En oikein usko self helpiin, mutta Jenni Kiviniemen sanoista löysin yllättävästi lämpöä ja viisautta.

Kipu sotkee kyllä ihan kaiken. Mietin, miksi on jatkuvasti sellainen olo, että olen jumissa, loukussa ja vankilassa, kunnes muistan, että kroppa suuttuu joka ikisestä menosta ja jos jotakin tekee, pitää jatkuvasti tehdä yli voimiensa. Että eihän se olo ole ihme.

Valitettavasti meidänkin oppiaineessa oli eilen juttua tästä. Hankkeiden mielekkyydestä saa ilman muuta keskustella, mutta on inhottavaa, että tutkijat joutuvat pelkäämään, nostetaanko tikun nokkaan ja joutuuko maalitetuksi. www.is.fi/kotimaa/art-...

Päivän seminaarissa käsiteltiin oikeinkirjoituksen normeihin liittyvää tutkimusta, sitten fysioterapia vielä pois alta. Selkä on nyt parin päivän menoista aika puhki, niin tästä alkaa meikäläisen ellunkanailu eli lepohommat. 😊

Oli kyllä maanmainio ilta kummitädin seurassa. Hyvä ruoka tekee aina hyvää. Ja seura. Ja lasi valkkaria.😇 Pienet asiat ovat monesti kuitenkin niitä isoimpia.

Lettipäivä, ja otsa katkee kesken kuvan, mut täydellisyys on yliarvostettua. Kohta kummitädin kanssa syömään. Oranssi pitsimekko on päivän valinta. 🥰

Kiitoksia ihanista ja myötäelävistä vastauksista viime päivitykseeni. Hetki kerrallaan eteenpäin. Lukeminen on ollut tänään terapiaa sielulle. ✨

Kunpa löytäisin arkeeni lisää ihmisiä, joista voisin olla ihan varma, että heille riitän, olen hyvä. Jälleen olen löytänyt itseni itkemästä tunnetta, että olen syvästi vääränlainen. En kestä tarpeeksi. En osaa olla välittämättä. Mennä eteenpäin.

Kipu palasi. En saanut uudesta kipulääkkeestä kuin hirveän olon, ehkä hetken helpotuksen ja sivuvaikutukset. Mut kokeilla se piti. Silti nämä ovat sairastamisen julmimpia hetkiä, kaikki pysähtyy, läsnä on vain oireiden kirjo eikä voi muuta tehdä kuin levätä peiton alla.

Kai tää olo joskus helppaa. Mut tällä hetkellä maksaisin kyl aika paljon, ettei tarvitsisi yhtään kipulääkettä käyttää. Olen ehkä hitusen parempi kuin eilen, mutta tähän mennessä koettu: *kuvotus *unettomuus (ja julmettu väsymys) *mahakivut *oravan keskittymiskyky #krooninenkipu

Seuraa tärkeää asiaa REKTIOISTA (älä kuvittele e:tä eteen): RUVETA TEKEMÄÄN PYSTYÄ TEKEMÄÄN USKALTAUTUA TEKEMÄÄN. Ei: PYSTYÄ TEHDÄ RUVETA TEHDÄ jne. Ei ole niin vaikeaa kuin joillekin somevaikuttajille tuntuu olevan. Jatkakaa. #kieli #suomenkieli

Kaunis kiitos kaikille synttärionnitteluista! Ne ovat lämmittäneet kovin. Vastailen huomenna, jos olisi edes vähän parempi vointi kuin tänään: päänsärkyä ja kuvotusta, kiitos lääkekuurin. Mutta söin sentään synttärimunkkia ja -jätskiä.😊

Siis luulin tätä vitsiksi, mut vielä mitä. Kaikkea sitä näkeekin. Helsingissä asuu mies nimeltä Aku Ankka – Tällainen on hänen tarinansa www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a2...

Tänään neiti 34. Ei vastaanottoa. Yritän olla miettimättä, miten nopeasti vuodet nykyään kuluvat tai missä pitäisi jo olla. Eteenpäin elävän mieli. 😊 #synttärisankari

Luulin jo selvinneeni kipulääkekokeilusta vähällä. Kipukin väheni. Kunnes tuli yö. Mahakramppia ja hikeä vuorotellen. En ole juurikaan nukkunut. Saa lähettää vaikka haleja. Tänään on ns. saikkupäivä. 😁

Se oli NIIN LÄHELLÄ. Mutta niin kaukana. Hienosti Susijengi taisteli.

No niin! Kotikatsomo valmiina kannustamaan Susijengin EM-pronssille. 😇 #emkoris

Siis miks mä en koskaan muista tätä: _Lasagnen teko kuuluu aloittaa ajoissa_. Nimim. Kanalasagne vajaat kymmenen minuuttia sitten uuniin ja nyt pientä välipalaa ennen myöhäistä lounasta. Tai päivällistä. Miten nyt vain. 😇 #ruokataivas

Edellisviikonloppuna luin Kahvia ja aikamatkailua -sarjan kolmannen osan. Mahdollisuus matkustaa menneisyyteen lausumaan jotain aiemmin ääneenlausumatonta koukuttaa yhä. Eilen sain luettua Eeva Soivion Kertaalleen kuollut. Hypnoottinen lukukokemus oman kuolemansa kohtaamisesta.

Laitan varmaan tänään päivityksen viime aikoina lukemistani jo julkaistuista kirjoista, mutta sain nyt luettua myös rakkaan ystävän ensi keväänä julkaistavan teoksen. Voi, kun tulee hyvä! Tässä on ihan onnea jo sivustakatsojallekin.😇

Tällä lailla pitkäaikaissairaana sitä ei ole koskaan tervettä päivää nähnyt. On tottunut siihen, että hetkessä on elettävä ja monen kanssa tultava toimeen. Mutta siihen, että diagnoosit ja huolenaiheet jatkuvasti lisääntyvät, ei oikein turru. Nyt kyse huolenaiheesta, mutta silti.

Susijengi sillassa. Tämä ei tunnu nyt yhtään hyvältä.

Jokakorin asuntomarkkinat

Laitoin viestin tärkeälle ihmiselle. Hän vastasi niin ihanasti, että itkin vähän. Kaipasin mennyttä. Sitä, että joku ymmärtää niin hyvin. Sitten soitin itselleni hankalan puhelun. Se meni olosuhteisiin nähden hyvin. Nyt vain hengittelen.😇

Kaihoisat valssit ovat sieluni musiikkia. Niitä kuunnellessani liu'un hetkeksi jonnekin muuanne, huolien tuolle puolen, ja siellä on aina kauempana pieni toivon kide, johon yritän tarttua. Kurottaa sinne, samoin kuin hetkeen.

Mulla olis nyt jotenkin tosi paljon sanottavaa, mutta liian vähän sanoja. Eli paljon sellaista, mistä ei voi julkisesti hiiskua. Liikaa väärinkäsityksiä. Mut yleisellä tasolla toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että jos joku sanoo asian x, se yleensä tarkoittaa sitä.

Iltapäivälehdissä tulee vastaan monenlaisia otsikoita, siihen on jo tottunut. Mutta että joku säilyttää ihan kasuaalisti 30 vuotta vanhempiensa ruumiita arkkupakastimissa. Olen nyt vain miettinyt pitkin päivää: siis että mitä että. Ei. Vain. Voi. Käsittää.